Neiti Rudenschöld'in tuomio, joka sitte julkiluettiin, alkoi ensiksi sillä, että hän oli ollut osallinen niihin hankkeisiin, joita Kustaa Mauritz Maununpoika (64) oli yrittänyt valtakunnan hallitusmuodon muuttamisen tarkoituksessa, jota aijottiin panna toimeen sillä tavoin, että herttua-hallitsija lahjoittaisiin rahoilla luopumaan hallituksesta ja päästämään nuoren kuninkaan sijaansa valtioneuvostoon sekä että Kustaa Aadolf'ia houkuteltaisiin tässä tarkoituksessa kirjoittamaan kirje Venäjän keisarinnalle kuin myöskin kehoituskirje Taalain rahvaalle; ja että oli todistettu neiti Rudenschöld'in näiden hankkeiden johdosta neuvotelleen venäläisen lähettilään kanssa, sekä niiden menestymiseksi levitelleen vääriä huhuja ja mielipiteitä ja itse tarjoutuneen matkustamaan Venäjälle vaikuttamaan hankkeen toteuttamiseksi, kuin myöskin että hän oli ottanut toimeksensa saada tuota alaikäistä kuningasta kutsumaan valtiosäädyt koolle Falun'iin ja niiden avulla palauttamaan tuo Kustaa III:nen vähää ennen kuolemaansa määräämä hallitus sekä vihdoin, että venäläinen laivasto lähetettäisiin Ruotsiin, antamaan hankkeen toteuttamiselle suurempaa vaikutusvoimaa. Rikoskaaren 4:nen luvun 1 §:n mukaan oli siis Magdalena Charlotta Rudenschöld, — joka oli tietänyt näistä salaisista hankkeista, vaan ei ollut vaaran estämiseksi näitä asianmukaisesti ilmaissut eikä koettanut niitä ehkäistä —tämän osallisuutensa tähden tehnyt itsensä arvottomaksi aatelissäätyyn kuulumaan jonka tähden hän, Magdalena Charlotta Kaarlontytär tuomittiin menettämään kunniansa sekä tavaransa ja sitte mestattavaksi.
Magdalena kuulteli tuomiotansa kyyneltäkään vuodattamatta. Elämän katkeruus oli saavuttanut hänet niin äkkiä ja runnellut hänen sielunsa sekä murtanut hänen mielensä, ja hän tunsi haluavansa kuolla.
Valtionvalvoja kääntyi nyt kunkin tuomitun puoleen, kehoittaan heitä jättämään selityksensä hallitsijalle sekä anomaan armoa.
Neiti Rudenschöld vastasi silloin, ett'ei hän haluaisi minkäänmoista muutosta tuomiossansa, koska hänellä ei kuitenkaan ollut mitään oikeutta odotettavissa.
Kaikki näytti Magdalenasta tällä hetkellä aivan yhdentekevältä, mutta pian oli hän kuitenkin tunteva, ett'ei niin ollutkaan. Kovin rangaistus häntä vielä odotti.
Palattuaan jälleen vankeuteen tuli sinne milt'ei samassa tuokiossa
Reuterholm'in sihteeri, Edman.
— Minulla on kirje, — lausui hän, — Armfelt'ilta eräälle ystävälleen, tehkää hyvin ja lukekaa tämä.
Neiti Rudenschöld piti tuon kokoonkäärityn kirjeen muutamia silmänräpäyksiä kourassansa, ja sanomatoin ahdistus täytti hänen mielensä, — mitähän tuo lemmitty olikaan kirjoittanut, koska herttua-hallitsija oli kirjeen kuoreen piirtänyt: Oppikoon neiti Rudenschöld kerrankin tuntemaan sen konnamaisen ihmisen, jolla hän on uhrannut menestyksensä.
— En tahdo lukea tätä kirjettä, — lausui hän äkkiä.
— Teidän täytyy… herttua on sen nimenomaan käskenyt.