— Noh, minä teen sen siis, en sentähden, että hän on minua käskenyt, vaan että Armfelt'in rakkaiden sanojen lukeminen minusta kuitenkin aina on mieluista.
Magdalena silmäili nyt läpi tämän kirjeen, jossa paroni Armfelt puhui hänestä mitä loukkaavimmilla sanoilla, vieläpä teki pilkkaa hänen lemmestänsäkin. — Käsiala, lausetapa, hänen sukkeluuksiensa sekä sanasutkauksiensa yhtäläisyys, kaikki vakuuttivat hänelle kirjeen todellakin olevan Armfelt'ilta. Pakahtuvalla sydämellä luki Magdalena sen läpi useamman kerran, sanat painuivat ikäänkuin tulikirjaimilla kirjoitettuina hänen mieleensä, jäinen kylmyys virtasi hänen suoniinsa, ja kylmä hiki tippui hänen otsaltansa suurissa pisaroissa.
Salaisella riemulla huomasi Edman hänen kasvoistansa koko hänen sielunsa tuskan ja, vaatien saadaksensa kirjeen takasin, jota Magdalena piti värisevässä kädessänsä, kysyi hän, mitä hänen tulisi sanoa herttualle.
— Sanokaa hänelle, ett'ei paroni Armfelt'in käsialaa oltu osattu kyllin hyvästi jäljitellä, pettääksensä minun silmiäni, — vastasi Magdalena, jota, vaikka olikin täydellisesti vakuutettu tämän kirjeen olevan Armfelt'in kirjoittaman, ei kuitenkaan saatu myöntämään sitä sille, jonka hän piti vainoojanansa.
Ei, kaikki ei ollutkaan hänestä yhdentekevää! Ah, miksi ei hän saanut kuolla, ennenkuin hän oli tuon julman kirjeen lukenut, — kuinka hän halusikin kuolla! — Ja hyljätyksi tuntemisensa koko tuskalla peitti hän kasvonsa käsillään.
KUUDESKYMMENES LUKU.
— Hänellä mahtanee olla luja mieli, tahi kentiesi ovat kärsimiset tehneet hänet välinpitämättömäksi kaikesta, — lausui herttua-hallitsija, joka kahdenkesken suosikkinsa kanssa usein puhui tästä asiasta, mikä näytti kovin makaavan hänen mielessänsä, ja jatkoi: — Sillä neiti Rudenschöld ei näy laisinkaan olevan tyytymätöin tuomioonsa.
— Teidän kuninkaallinen korkeutenne tarkoittaa Magdalena
Kaarlon-tytärtä, — lausui Reuterholm synkällä katsannolla.
— Niin, niin, Kaarlon-tytärtä; mutta miten lieneekään ollut, sanotaan hänen tuomiota julistaessa olleen erinomaisen kauniin.
— Pimeyden ruhtinaskin oli enkeli ennen lankeemistansa… Kaarlontytär on samoinkuin hänkin saanut kauneuden epäsiveellisen ja turmellun sielunsa peitoksi.