Nuot sohvilla ja tuoleilla istuvat ylimykset olivat nousseet seisovallensa, kaikkein selät notkistuivat, ja ne henkilöt, joita paroni Reuterholm astuessaan suvaitsi puhutella muutamilla vähäpätöisillä sanoilla, näyttivät loistavan ilosta sekä jo tuntevansa tuon armon auringon suloista vaikutusta, joka suosikin suosiollisella luvalla tulisi valtaistuimelta heille virtaamaan.
Siten, väliin astuen eteenpäin, väliin pysähtyen, oli Reuterholm pian ennättänyt sille paikalle, jossa paronitar Ehrenkrona maltillisesti varroten odotti.
— Minä käsitän paronitar-hyväni, miksi te olette tänne tulleet, — lausui hän äkkiä ja suurella kohteliaisuudella; — mutta te voitte olla levollinen, vaikk'ette tänään saakaan puhutella hallitsijaa, joka äkkinäisen pahoinvoinnin vuoksi on täytynyt mennä vuoteesen — ja nyt, kääntyen muihin odottaviin, lisäsi hän ääneensä:
— Hyvät herrat, hänen kuninkaallinen korkeutensa, herttua-hallitsija ei päästä tänään ketäkään puheillensa!
Vahtipalvelusta tekevä kamariherra näytti hämmästystä, jota hän kuitenkin äkkiä koetti peittää, ja syvään kumartaen vetäytyi hän Reuterholmin taakse, joka yhä kestävällä kohteliaisuudella saattoi oukamustunutta paronitar Ehrenkronaa etehisestä, tämän tankatessa murtuneella äänellä esityksiä ja rukouksia.
KUUDESKYMMENESTOINEN LUKU.
Seuraavana, syyskuun 24, päivänä, samana, jolloin herttua-hallitsija oli luvannut antaa vastauksen paronitar Ehrenkronan pyyntöön, saadaksensa viedä onnettoman sisarensa mukaansa maalle ja jolloin Reuterholm'kin oli luvannut Magdalenan tulevan saamaan täydellisen armon, tuli tämän vankeuteen kello 8 aamulla kaartissa palveleva majuri, paroni Silfverhjelm. Hän oli kovin mieleltään liikutettuna, ja heittäen itsensä nojalleen eräälle pöydälle, peitti hän, ääneensä itkien, kasvonsa käsillään.
— Onnetoin neiti Rudenschöld! — huudahti hän, — jos te milloinkaan olette tarvinneet mielen lujuutta, tarvitsette sitä tänään. Te ette tiedä, mikä teitä odottaa!
— Kuolema! — vastasi Magdalena. Hymyily elähytti hänen kalpeita kasvojansa, ja hän pani nöyrästi kätensä ristiin.
— Ei, vaan tuhat kertaa pahempi kuin kuolema!