Lukemattomia ostajia tuli saapuville, kaikki tavarat nousi kalliimpaan, kuin mitä olivatkaan arvoltansa, ja väki kilpaili saadaksensa jonkin nauhan, kukkasen, kengän tahi sormikkaan, jota hän oli käyttänyt. (73)
Vallan pitäjät eivät sekaantuneet tähän kauppaan. Saatuansa kostonhimonsa tyydytetyksi eivät he enään näkyneet etsivän tilaisuutta hänen loukkaamiseensa; tähän vaikutti etenkin se sääliväisyys, jota hovi yhä häntä kohtaan tunsi, ja kaikkialla mainittiin mitä synkimmän mielialan vallinneen Drottningholm'issa sinä päivänä, jolloin neiti Rudenschöld seisoi kaakinpuussa Ritariholman torilla.
Ei ollut vielä kukaan unohtanut Magdalenan iloista luonnetta, eloisaa vilkkautta, avonaista, miellyttävää esiintymistä, suloisuutta, älyä eikä harvinaista kauneutta. Kaikkien silmäykset olivat tänä onnettomuuden päivänä suuttumuksella luodut Reuterholm'iin, eikä herttuatarkaan ollut voinut pidättää kyyneleitänsä. Sofia Albertina-ruhtinattaren kerrotaan, huolissansa siitä julmuudesta, joka alensi hänen veljensä arvoa, kieltäytyneen tulemasta päivällispöytään. Hovineiditkin olivat osoittaneet Reuterholm'ille peljästyksen sekaista kammoa. Herttua näkyi katuvan suosikkinsa kostonhimon noudattamista, ja hänen sanottiin näyttäneen kylmäkiskoiselta sekä nolostuneelta. Päivällisajan kerrottiin olleen erittäin tukalan. Herttuatar ynnä hovineidit olivat ruvenneet itkemään ja hymyillen kuiskailivat he keskenänsä Reuterholm'in joutuneen samanlaisen rangaistuksen alaiseksi, kuin sekin oli, jonka hän oli antanut neiti Rudenschöld'in kärsiä. (74)
Herttua-hallitsijan puoliso meni vihdoin niin pitkälle myötätuntoisuudessaan neiti Rudenschöld'iä kohtaan, että hän toimitti paronitar Ehrenkronan pyytämään hänelle jotakin muistoa Magdalenalta, joka heti lähetti hänelle vanhan ajan tapaan valmistetun, Minervan päällä koristetun sormuksen.
Tämä pieni tapahtuma tuli vihdoin hallitsijan korville, ja hän kysäsi herttuattarelta kaikkein läsnäollessa, oliko se totta, ja uskalsiko hän todellakin pitää sormessaan tätä sormusta.
— Tässä se on, — vastasi herttuatar teeskentelemättä; — enpä todellakaan voi käsittää olevan mitään rikoksellista, että omaan muiston sellaisesta henkilöstä, jota suosin, joka on onneloin ja jota aina tulen kaipaamaan.
Reuterholm loi nyt herttuaan käskevän silmäyksen, ja seuraten puolisoansa syrjähuoneesen, puhutteli hallitsija häntä suosikkinsa läsnäollessa sellaisella tylyydellä, että hän rupesi mitä katkerimmasti itkemään.
Tätä ja monta muuta tarinaa kerrottiin hovista, mutta huolimatta kaikesta sääliväisyydestä yhteiskunnan ylhäisimmästä alhaisimpaan kerrokseen saakka, sai neiti Rudenschöld kuitenkin viettää kaksi vuotta vankeudessansa, ilman että minkäänmoista vankeuden lieventämisen käskyä korkeammasta paikasta annettiin ja saamatta nähdä keitään muita paitsi sukulaisiansa. Hänen veljensä ja sisarensa, jotka asuivat Tukholmassa, eivät karttaneet minkäänmoista ilmaa, käydessänsä jalkasin tuon pitkän matkan häntä tapaamassa, ja tämä sisar, joka huvitusten ja erhetysten päivinä oli ollut häntä kohtaan ankarin, tuli nyt uskonnon lohdutuksella lieventämään hänen murhettansa.
Myöskin kävivät muutamat herttuan hoviväestä, kuten hänen palvelusta tekevä upseerinsa, Adlersparre, kamariherra, kenraali Löwenhjelm, tallimestari Rothlieb y.m. häntä tervehtimässä huolimatta siitä vaarasta, jolla herttuan vihastuminen heitä uhkasi.
Nämät eivät kuitenkaan olleet ainoat ystävyyden osoitteet, vaan hän sai tuta lukemattomia sääliväisyyden todistuksia. Niinpä lähettivät leipurit hänelle joulu-iltana isoja, hienoilla leivoksilla täytettyjä vasuja, teurastajat lihaa ja höystekauppiaat kaikellaisia mauksia, lukuunottamatta monta muuta joululahjaa, mitä miellyttävimmillä kuvauksilla.