— Teidän korkeutenne tarkoittaa minulle hyvää… puhelkaamme siis tyynesti! Nämät sanat lensivät Magdalenan huulilta, hän hengitti lyhyeen, ja hänen sinisissä silmissänsä oli kimaltava loisto. Hetken vaijettuansa lisäsi hän: — Millä tavoin tahdotaan minulta siis riistää tuota yleistä sääliväisyyttä?
— Teistä kuiskaellaan… sanalla sanoen… teistä kuiskaellaan, että… että te ette olekaan katuvainen Magdalena.
Tuo nuori nainen säpsähti; loistavin silmin ja heleä puna poskillansa silmäili hän ruhtinasta hetkisen.
Siis kohtaa minua häväistys toisensa perään! — huudahti hän puristaen ristiinpantuja käsiänsä kovasti toisiinsa ja hän jatkoi kiivaudella: — Luulinpa olevani, kärsittyäni rangaistuksen valtiollisista rikoksistani, kyllin rangaistu. Luulinpa lempeni, rikoksellisen, mielettömän lempeni näyttäneen siksi uskolliselta, ett'ei kukaan kunniallinen ihminen olisi uskonut noita turhia juoruja, joita ilkeys vielä huviksensa minusta levittelee. Luulinpa jo hairahduksenikin suojelevan minua niin kauheasta epäluulosta.
— Te olette kehoittaneet meitä juttelemaan tyynesti… noh, neiti Rudenschöld, koettakaamme niin tehdä! Ei ole epäilemistäkään, ett'eivät teidän vainoojanne, joiden kostonhimo vielä ei ole tyydytetty, ole tätä huhua levittäneet.
— Niin, niin, siten se on, — lausui Magdalena, — niin se mahtanee olla!
— Olen kauan epäillyt, tulisiko minun puhua teille tästä arasta asiasta, vai ei… Surujen ja murheiden matkaansaattaminen on minusta vastenmielistä. Mutta ystävyyteeni sekä niihin tunteisin, joita minulla muinoin oli teitä kohtaan, soveltuu, että koetan pelastaa teidän kunnianne niistä ilkeistä hyökkäyksistä, joita, salavihkaan tehtyinä, kerrotaan ja… ja…
— Uskotaan, — lisäsi Magdalena katkerasti.
Sitte tuli vaitiolo, tuskallinen vaitiolo, jonka muutamaa silmänräpäyksen kuluttua Fredrik-ruhtinas keskeytti:
— Matkustakaa täältä pois, neiti Rudenschöld, — lausui hän. — Olen kerta sanonut naisten, jotka eivät ole arvolliset irroittamaan teidän kengännauhojannekaan, huvitteleiksevan teitä tuomitsemalla, ja he eivät pidä teitä semsemmoisena kuin te olette, vaan semmoisena, kuin he luulevat teidän olevanne. Ei mitkään vastaväitteet, ei ritarillisinkaan puolustus voi kumota sellaista hylkäämistuomiota; niin puolustus tulisi ennemmin vahingoittamaan kuin hyödyttämään teidän asiaanne. Teidän avonaista luonnettanne eivät teeskennellyt virnakot tule koskaan käsittämään: sitä tulee jokainen naurettava keikailija pitämään kehoituksena hänen rohkeimpiinkin aikeisinsa. Suokaatte anteeksi, että puhun teille näin peittelemättä ja että vielä kerran sanon teille: matkustakaa täältä pois, neiti Rudenschöld!… Lähtekäätte asumaan esim. Parisiin; minä olen kirjeenvaihdossa erään siellä asuvan ystävätärenne kanssa ja minä tulen kirjoittamaan tästä asiasta hänelle, hän saattaisi tulla teille hyödylliseksi… Se on nuori nainen, kylläksi jalo teitä käsittämään, minä tarkoitan tuota nerokasta rouva Staël'ia… Hänen mieheltänsä olen saanut tiedon siitä suosiosta, jota hän onnettomuutenne johdosta teitä kohtaan tuntee.