— Kuinka kaikki nyt tuntuukin toisellaiselta!… Enpä enään halaja tulla suljetuksi syliisi, eikä minulla ole mitään toivomuksia tällä suloisen kohtauksen hetkellä… kohtauksen, joka on jäähyväiset elinajaksemme.
— Niin, niin, viimeisen kerran, Magdalena!
Ja Magdalena käänsi kasvonsa hänestä ainiaaksi. Aamun usvat hälveni, aurinko säteili valovirtojaan vesille, vuorille, torneille sekä kukkuloille, ja Magdalenan sydämeen tuli sanomatoin rauha — rakkaudesta anteeksiantavaisuuden synnyttämä rauha.
VIITTEET:
(1) Leskikuningatar Lovisa Ulrikan hovitallimestari.
(2) Itävallan lähettiläs
(3) Näillä ajoin, talvella v. 1872, oli eripuraisuus kuninkaallisessa perheessä noussut korkeimmallensa. Tätä lisäsi etenkin nuot surkeat ja liiankin yleiseen tunnetut tapahtumat perintöruhtinaan syntyessä. Lovisa Ulrika epäili tuon kuninkaallisen lapsen syntyperää, ja kuningas, jonka iloa tämä katkeroi, kielsi mitä ankarimmilla sanoilla äitiänsä tulemasta hoviin. Hän kirjoitti tälle muun muassa näin: "Te olette myrkyttäneet ihanimman päivän elämässäni; nauttikaatte kostoanne; mutta Jumalan nimessä, älkää antautuko yleisön kostolle; pysykää kotonanne, älkääkä saattako minulle sitä mielikarvautta, että näkisin kansani solvaavan omaa äitiäni sen rakkauden vuoksi, jota kansa minua kohtaan tuntee." — (Schinkel Bergman'in Muistoja Ruotsin Nykyisemmästä historiasta, ensimäinen osa, siv. 357.)
[Bernd von Schinkel (1794-1882): Minnen ur Sveriges nyare historia I.]
(4) Nykyinen Kustaa Aadolfin tori.
(5) Vuorimestari August Nordenskiöld, svedenborgilaisen veli ja alkemisti, toimiskeli Drottningholm'illa sievesilaitoksen johtajana, joka laitos oli varsinaisesti perustettu kullantekemisen salaamiseksi. (Adlersparren Historiall. asiakirj.)