YHDEKSÄS LUKU.
Niiden kireäin suhteiden tähden, jotka olivat leskikuningattaren ja hänen poikansa välillä, ei tänä aikana Sofia Albertina eikä siis myöskään hänen naisensa pitäneet minkäänlaista yhteyttä kuninkaallisen hovin kanssa. Fredrikshofissa elettiin verrattain yhtä hiljaisesti ja kohtuullisesti kuin kuninkaallisessa hovissa pidettiin vaihettelevia huveja. Niissä tilaisuuksissa, jolloin Magdalena Rudenschöld oli vapaa hovipalveluksesta, etsi hän siis mielellään entisiä tuttaviansa ja näiden joukosta ei hän myöskään laiminlyönyt uudistaa käyntiänsä Daschka- kreivittären luona, jolla, ollen rikas ja Paris'issa hienosti kasvatettu oli sekä varoja että aistia huvien järjestämiseen asunnossansa, joissa ylpeimmät ja ylhäisemmät perheet kilvassa kävivät.
Tuo kaunis kreivitär oli kaikkien ihailema; miellyttävä ja kaivattu, kuin hän oli, kuiskailtiin hänestä hymyillen, että hän sangen halukkaasti suvaitsi useamman kuin yhden hoviherran ihailua. Tulinen ja vilkas luonteeltaan, kuten ranskalaisnainen ainakin, kehoitti hän virmailemisellansa enemmän seuraamaan hänen esimerkkiänsä kuin häntä siitä moittimaan, ja Magdalenasta oli pian hauskaa nähdä itsensä liikkuvan seuraelämässä samalla vilkkaudella kuin hänen ystävättärensäkin.
Eräänä edelläpuolenpäivänä maaliskuun lopulla tapaamme kreivittären ja Magdalenan yhdessä, ollen par'aikaa sellaisessa vilkkaassa pakinoimisessa, joka usein sattui noiden molempain nuorten naisten kesken ja jotka, vaikka ne koskettelivatkin päivän vähäpätöisiä tapahtumia, kuitenkin joskus soivat heille tilaisuutta vaihtamaan ajatuksiansa seikasta, josta kaksi toistansa ystäviksi nimittävää nuorta naista helposti joutuvat keskustelemaan — ja tämä seikka oli rakkaus.
Tässä suhteessa ilmoitteli kuitenkin ainoastaan kreivitär salaisuuksiansa. Kumminkin kymmenen eri kertaa oli hän tänä talvena tunnustanut olleensa rakastunut, ja Magdalena kuulteli epäilevästi hymyillen hänen kertomuksiansa, tunnustaen puolestansa vielä odottavansa omaa, tuntematointa ritariaan.
— Siis ei vaan teidän ikuinen rakkautenne toteudukaan, ystäväiseni! lausui Daschka-kreivitär tuolla vilkkaalla, hiukan ivallisella äänellä, jolla hän tavallisesti puheli.
— Alan yhä enemmän menettää toivoni.
— Magdalena-parka! Mutta mitä pidätte te minun hameestani?
— Se on oivallinen! Olisipa sentään hauskaa tietää, minkä vuoksi te niin usein vilkaisette seinäkelloon… rohkenenpa arvata… kysymys on jostakin kahden kesken kohtaamisesta.
— Myönnän olevanne oikeassa! vastasi kreivitär hilpeästi, — ajatelkaahan, missä pulassa olin viime viikolla. Ompelijattarellani oli niin ylen paljo työtä, että hän kieltäytyi valmistamasta minulle pukua, jota ai'oin pitää kreivi Gyldenstolpen tee-iltamassa… mutta tästä puhuen, tapasin siellä teidän hyljättynne! Niin, paroni Stjerneld on todellakin tullut kalpeaksi ja laihtunut, ja tämä tulee rasittamaan teidän omaatuntoanne, Madeleine!