— Te mainitsitte pulastanne keskeytti tuo nuori hovineiti.
— Niinpä niin; ompelijattareni oli, kuten sanoin, aivan mahdotoin, ja minä olin epätoivossa…
— Mutta sitte keksitte te keinon, te hankitte toisen ompelijattaren!
— Kuinka te sen tiedätte, Madeleine?…
— Näenhän minä hameenne! — molemmatkin naiset hymyilivät toisillensa.
— Eipä puutu teiltä terävää silmää!
— Sitte minä jatkan… te odotatte ompelijatartanne, ja minä jään rauhassa luoksenne istumaan, toivoen ett'en häiritse teidän keskusteluanne.
— Päinvastoin on hauskaa kysyä neuvoa teidän aistiltanne. Te puette itsenne sangen somasti; mutta teidän hovissanne ei teillä olekaan hätää värin valitsemisessa, valkoista, mustaa ja… mutta enpä voi käsittää, missä hän viipyy!
— Entä jos hänkin jää tulematta… jos hänelläkin on niin ylen paljo työtä…
— Siitä ei ole pelkoa… koko talven on hän milt'ei ollut työttömänä. Olipa pelkkä sattuma, että hänet tapasin ja, kaikeksi onneksi minulle, voin häntä käyttää.