— Mutta pelkäsittehän te itse…
— Ensiksi, tosin, mutta kun aprikoin asiata tarkemmin… Ah, Madeleine, maailma on nyt kerran sellainen, eikä enään voi uskoa kalpeita eikä vereviä poskia, ei vaiti olevia eikä lavertelevia kieliä!… Jalkaisinko ai'otte jo mennä… vai niin, te ette ajakaan! Malttakaahan, minun täytyy kumminkin lähteä ajelemaan ja minä odotan juuri nyt vaunujani, niin saatan teidät Fredrikshoviin.
Magdalena saapui sinne samaan aikaan kuin hänen palveluksensakin piti alkaa, ja järjestettyään pikaisesti pukunsa, meni hän suorastansa ruhtinattaren luokse. Vastattuaan ystävällisellä nyökkäyksellä nuoren hovineitinsä alamaiseen tervehdykseen, istui Sofia Albertina hetkisen vaitonaisena ja ajatuksiinsa vaipuneena, pää kätensä nojassa. — Voinhan luottaa teihin?
Tämä ruhtinattaren täydessä totuudessa tehty kysymys synnytti heleitä ruusuja Magdalenan poskille, ja hän kiiruhti vastaamaan, ett'ei hän kait ollut osoittanut päinvastaistakaan luonnetta.
— Ette, ette, vastasi ruhtinatar hymyillen, — minä tarkoitin vaan, voisitteko te pitää hampaidenne takana salaisuuden, jos teille sellainen uskottaisiin.
— Sen rohkenen uskoa, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
Ruhtinatar katseli nyt tutkivilla silmäyksillä Magdalenaa, ja nähden hänen avonaiset kasvonsa lausui hän: — Olen todellakin vakuutettu, ettei teidän silmänne vielä osaa vilpistellä.
— Se vakuutus on minulle mieluinen, teidän kuninkaallinen korkeutenne.
— Niin vaitiolemisen taito on kentiesi vaikein koko maailmassa! Te näytätte epäileväiseltä; mutta muistakaatte olla varovainen, kun aiotte uskoa jollekin salaisuuksianne!… Nyt tahdon teitä koetella… saamme nähdä, voitteko olla kenellekään puhumatta, mitä tästä ajasta lukien kello neljään tulee tapahtumaan!
Ruhtinatar vaikeni ja hymyili: — Te näytätte aivan juhlalliselta ja vakavalta, jatkoi hän — olkaa huoletta!… Enpä tule uskomaankaan teille minkäänmoista tärkeätä valtiollista salaisuutta! — Sofia Albertina, joka hetkeksi oli keskeyttänyt puheensa, jatkoi taasen ystävällisesti: — Ensiksikin pitää teidän hankkia tänne umpinaiset vuokravaunut, joiden tulee varrota Siniportin tällä puolen ja toiseksi on teidän muutettava pukunne niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista sekä olla valmis tulemaan hänen majesteettinsa ja minun mukaani. — Tämän lausuttuansa viittasi ruhtinatar poiskäskevästi kädellään ja meni leskikuningattaren luokse.