— Siihen en suinkaan ole halutoin, vastasi kreivitär Rudenschöld, joka samoinkuin Magdalenakin oli yksi kutsutuista vieraista.
— Madelaine hyväni, auta minua emännän raskaiden velvollisuuksien täyttämisessä. En jaksa enään nostaa tätä kannua, lausui Daschka-kreivitär, jonka käytös nyt muuttui naisen viehättäväisyydestä leikkivän lapsen vallattomuudeksi ja joka nyt nousi seisovallensa, antaen tuon ison hopeakannun Magdalenalle, joka hymyillen ja viehättävänä istui pöytään emännän sijalle.
Magdalenan olkapäillä riippui Tours'in kaupungista tuotu, silkkinen aamukaapu, ja hänen liikkuessaan paljastui osa hänen kaulaansa, jonka huikaiseva valkoisuus jyrkästi erosi tuosta tulipunaisesta nauharuususta, joka piti kiinni hänen poimullista kaulustansa.
— Teistä tulee kerran viehättävä emäntä Madelaine! Jos en pitäisi teistä niin paljon, kadehtisin teitä. Niin, niin, paroni Leyonhjelm, — kreivitär kääntyi hymyillen paroni Leyonhjelmiin, joka samoinkuin paroni Essen'kin oli niitä herroja, jotka tänä ehtoopäivänä kuuluivat tuon venäläisen naisen seuruesen, ja joka ensi kerran esitettiin lukijalle silloin, kun he olivat Dashka-kreivittären luona hänen ensimmäisillä vastaanotoillansa, — niin, niin paroni, alanpa peljätä, ett'en enään tästälähin rohkene lukea teitä ritarikseni!
Paroni Leyonhjelm'in i'äkkäät, ryppyiset ja maalatut kasvot menivät nauruun, ja laskien kätensä vasemmalle kyljelleen lausui hän: niin viehättävä nainen, kuin te, kreivitär olette, voi aina luottaa minuun! Joutuisinpa toivottomuuteen, jos te voisitte luulla…
— Kas tuossa, keskeytti kreivitär, viuhtoen miellyttävästi viuhkallansa, — juokaa nyt kahvia, se tulee asettamaan teidän hermojanne!
— Mitä… luulenpa teidän ottavanne sokeriakin! lausui Magdalena, — enpä edes muistakaan kaikkien niiden kukkasien nimiä, joihin te, herra paroni vähän ajan kuluessa olette minua verranneet! Onhan kukkasissa hunajata, ja sellaiselle perhoselle, kuin te olette, luulisin omasta kädestäni tarjotussa kahvissa olevan kylläksi imelyyttä…
— Minun kauneudestanikin, keskeytti Magdalena leikillisesti paronin, jonka suu jo oli auki vastaamiseen, — niin, minä keskeytin teidät, sillä minä tiesin, mitä te tulisitte sanomaan, koska te kumminkin sata kertaa olette tänään lausuneet minulle samaa; mutta nyt minä olen siihen kyllästynyt; jos tahdotte olla minulle mieliksi, täytyy teidän keksimän jotakin uutta…
— Minä tulen keksimään jotakin uutta, keskeytti Daschka-kreivitär vilkkaasti, — mitähän sanotte pienestä kävelyretkestä mättäillä ja metsäpoluilla.
— Hyvä, hyvä!