— Olihan eräs henkilö, jota äitini välttämättömästi tarvitsi tavata eilen, eräs henkilö, joka asuu pienessä hökkelissä Eläintarha-kaupunginosassa… ja sinne tulemme mekin nyt muuttamaan…
— Asumuksennepa tulee olemaan kovin syrjässä, kun tarvitsee teidän apuanne… lupaan kuitenkin pitää teitä muistissani ja, niin paljo kuin voin, kehua muillekin teidän ompelustanne. Nyt on minulla kuitenkin itsellänikin hyvä joukko korjuutettavaa… tuon hameen reunus on silitettävä ja uudestaan poimuttava, ja tässä on kangasta uuteen päällysvaatteesen… mutta olinpa unohtaa, minulla on niin paljo puuhaa Svartsjöhön muuttamisen takia, ett'en kentiesi satukaan olemaan kotona, kun tulette töitänne tuomaan. Olisi sentähden hyvä, jos saisin heti maksaa teille!
Tuo kalpea tyttö tankkasi aivan hämillänsä suurkiitoksia, samalla kun ilon puna äkkiä leimahti hänen poskillansa. — Mutta tässähän on liian paljo rahaa!
— Oh, minulla on niin paljo työtä teidän varaltanne! Kas tuossa on eräs kaulus à la Medicis, tuossa eräs kankea kaulus ja tuossa eräs ruotsalaista mallia; tässä on harsoa, ja teidän tulee valmistaa minulle äärettömän monta pöhötintä pitsihihoihini! Magdalena puhui hätäisesti, tyytyväisenä ja iloisena mielessänsä, laski hän kädestään silkkikukkaronsa, joka entuudestansakaan ei ollut kovin raskas ja joka nyt tuli aivan keveäksi, katsellen samassa hyväntahtoisuudella, jossa ei enään ollut alavaisuutta, tuota tyttöä, jonka murheellinen muoto melkoisesti oli kirkastunut, ja lempeyttä täynänsä jatkoi tuo nuori neiti: — Jos voin joskus olla teille avuksi, niin tulkaa vaan ujostelematta luokseni!
Tuskin olivat nämät sanat tulleet lausutuiksi, kun Daschka-kreivitär astui huoneesen.
— Olettepa toimessa, näen ma, lausui hän, osoittaen tuskin huomattavalla päännyökkäämisellä tuntevansa tuon nuoren tytön, joka nyt syvään lyykistyen poistui. — Mutta minun mielestäni pitäisi teidän jo olla kovin kyllästynyt tuohon ruotsalaiseen pukuun!
— Se on niin mukava… ei tarvitse vaivata päätänsä! Niin, Kustaa-kuningas tiesi kyllä, mitä hän teki. Nuot ranskalaiset kuosithan panevat teidät kokonansa ymmälle! Ajatelkaas, kuinka suuri säästö meille tulee, kun pääsemme noudattamasta tätä kuosia. Jumalani, ja kun vielä ajattelee, mitä kaikkia te tarvitsette! Magdalena oli vaiti muutaman silmänräpäyksen, jonka jälkeen hän veitikkamaisesti hymyillen lausueli:
— Niin, mik' on esimerkiks' Lisatta?
Töyhtöt, tupsut, soljet, helmet,
Sormukset ja myssyt rimsut,
Verkot, kassat, kähertimet,
Ristit, viuhkat, varjostimet,
Hameet, laahukset ja kaaput,
Hepeneet ja hetalehet,
Pitsit, huivit, silkit, saalit,
Hohtokivet, kellot, maalit,
Otsarivat, tekotukat,
Päähykset ja hunnut, sulat,
Rannerenkaat, vitjat, paulat,
Harsot, röijyt, esiliinat,
Hajuvedet, palatiinit,
Rintineet ja kureliivit,
Turnyyrit ja krinoliinit,
Hatut, nauhat, korvarenkaat,
Puuhkat, ripsit, poimut, solmut,
Laskokset ja ruusukkehet,
Sormikkaat ja kalvoisimet,
Viitat… liioittelematta
Kaikki nää, on, näet, Lisatta! (14)
— Oh, me tarvitsemme paljon enemmän, lausui tuo kaunis kreivitär hilpeällä naurulla, — enemmän kuin puolet on jäänyt unohduksiin! Mutta, jos teitä tahdotaan saada säästäväisiksi, ei vaatteiden kuosi voi estää kankaiden kalleutta: Niin, te kaunotar-parat olette tuomitut ikuiseen yksitoikkoisuuteen! Teidän kuninkaanne ihmetteleminen — jota samaa minäkin tunnen, — meni aivan liiaillisuuteen, kun te tässä asiassa noudatitte hänen mieltänsä. Ei mikään maailmassa olisi saanut minua taipumaan siihen! Mutta unohdanpa kokonansa sanoa, että tulin tänne viemään teidät muassani. Minä matkustan kohta pois ja tahdon nauttia teidän läsnäoloanne niin paljo kuin mahdollista, varsinkin tänä iltana, sillä minun tee-iltamaani kokoontuu pieni, ystävällinen seura, vapaaherratar Rålamb, paroni Armfelt… mutta kesken puheen, mitä pidätte hänestä?
— En muista koskaan nähneeni paroni Armfelt'iä.