— Hän on vaarallinen mies, Madelaine, jota minä varoitan teitä katselemasta liian läheltä.
— Ei mitään hätää, vastasi Magdalena iloisesti.
— Älkää sanoko niin, Madelaine; ei yksikään nainen jonka suosioon hän haluaa päästä voi häntä vastustaa.
— Epätietoistahan on, haluaisiko hän päästäkään minun suosiooni.
— Oh, te olette kylläksi kaunis!
— Olkoon niinkin, mutta minusta tuntuu tuollaiset vastustamattomat henkilöt vastenmielisiltä!
— Jättäkää arvostelunne siksi, kunnes olette hänet nähneet! Niin, älkäähän olko niin nopsa pudistelemaan päätänne! Tiedättekö, aivan äskettäin en voinut olla häneltä kysymättä, miten hän menetteli, saadaksensa kaikki naiset itseensä ihastumaan? "Minä jumaloin kauneutta (15)," oli hänen ainoa vastauksensa; mutta olisittepa nähneet hänen silmänsä, Madeleine, olisitte olleet hukassa!
— Te jo todellakin olette, vastasi Magdalena hymyillen.
Ah, Madelaine, minä olen jo entisestään häneen ihastunut, ja ihastukseni alkoi jo kokonaista kaksi vuotta sitte, ollessani Spaan kaupungissa! oikeastansa olikin se hän, ku sai minut tulemaan tänne! Jo ensi hetkestä, kun tulin hänen tuttavaksensa kreivitär Ramel'in perhessä, miellytti hän minua suuresti! Kuinka hyvin minä muistan sen illan! — Daschka-kreivitär vaikeni moniaan silmänräpäyksen ja katsoen suoraan eteensä haaveilevalla miettimisellä, joka loi hänen tummille kasvoillensa uutta suloa, jatkoi hän: — Me istuimme ulko-ilmassa kuistilla… aurinko oli juuri laskemaisillansa, meidän juttelumme koski, en tiedä oikein minkä johdosta, kummallisia unia, ja Armfelt kertoi silloin muun muassa, kerran lapsena olleensa näkevinkin enkelin, joka tuli hänen luoksensa vakuuttamaan hänen tulevan onnelliseksi ja kehoitti häntä lausumaan kolme toivotusta, jotka kaikki tulisivat toteutumaan. Noh, eipä hän kauan aprikoinutkaan, ennenkuin vastasi: minä toivon tulevani kaikkein niiden rakastamaksi joille haluan olla mieluinen, tahdon voittaa venäläiset ja tulla jonkun suuren ruhtinaan suosikiksi (16) Juuri samalla hetkellä ajoi Kustaa III:s sen kuistin ohi, jolla me istuimme, ja Armfelt kumartui syvään, näkymättä kuitenkaan tulleen huomatuksi (17) Siitä huolimatta oli hän sittekin kahden päivän perästä kuninkaan vasituinen suosikki!
Magdalena nauroi: — Hänen täytyy siis ottaa enkelejä avukseen tullaksensa miellyttäväksi!