— Sitä ei hänen tarvitse tehdä, mutta te tulette piakkoin itse myöntämään asian niin olevan… valmistakaa nyt vaan itsenne lähtemään minun mukaani.
— Heti paikalla! Uteliaisuus oikein polttaa minua, vastasi Magdalena piloillansa ja järjesti peilin edessä pukuansa, kiinnitti hohtokivillä koristettuja kellukkeita korviinsa sekä tekopilkun poskeensa, jolloin hän hymyillen lausui: — Tällä pienellä regardez moi pilkulla (18) toivon kiinnittäväni hänen huomionsa itseheni.
— Baisez moi pilkku [huulilla tai suupielessä] (19) olisi kentiesi hänen mielestänsä puoleensa päin vetävämpi, vastasi kreivitär.
— Tahdon ensiksi koettaa tätä keinoa! Kas niin, nyt olen vihdoinkin valmis!
Tässä silmänräpäyksessä astui Magdalenan kamarineiti huoneesen ilmoittamaan että Sofia Albertina-ruhtinatar oli pahoinvoipa, ja että hän toivoi Magdalenan jäävän hänen luoksensa siksi päiväksi.
— Siinä tapauksessa en voi lähteä mukaanne, lausui Magdalena, joka tunsi sangen suurta mielihyvää siitä, että ruhtinatar oli pitänyt häntä muita hovineitiänsä parempana, ja lausui nyt jäähyvästit Daschka-kreivittärelle.
— Siis en saakaan esitellä teitä tänään paroni Armfelt'ille, vaikka olen puhunut ääneni langennuksiin, saadakseni teidät häneen mieltymään? kysyi kreivitär, joka näytti hiukan närkästyneeltä, antaen viuhkallansa pienen läimäyksen Magdalenan käsivarteen.
— Suojelusenkelini tahtoo luultavasti varjella minua tuosta vaarallisesta miehestä, lausui Magdalena piloillansa ja meni nyt ylhäisen hallitsijattarensa luokse.
KAHDESTOISTA LUKU.
Avonaisella, puutarhan puoleen johtavilla lasi-ovella Svartsjön linnassa seisoi juhannuspäivänä 1782 Lovisa Ulrika, katsellen haaveilevilla silmäyksillä ulkoilmaan.