Muutama viikko kotiin palajamisensa jälkeen kutsui hän veljensä ja sisarensa hovineen Drottningholmiin. Tämä antoi nyt aihetta muutamiin juhlallisuuksiin, joihin Magdalena Rudenshöld'kin valmistelihe osalliseksi.
Sinä päivänä, jona ruhtinatar saapui huvilinnaan, piti kuningatar suuret kemut. Kuningas oli palannut, ja kansan tarvitsi saada nähdä tuota kuninkaallista komeutta; se oli jälleen saanut takasin jumaloimansa hallitsijan ja tulisi nyt saamaan ilon nähdä hänet koko valtansa mahtavuudessa ja koko sen majesteetillisessa loisteessa.
Niissä pidoissa, joita tavallisesti vietettiin ennen tuota julkista kansan silmissä esiytymistä ja joita kuningatar tänä päivänäkin vietti, noudatettiin mitä juhlallisimpia hovitapoja. Eräässä pöydässä pelasi kuningatar, katrillia (erästä korttipeliä) virkamiesten kanssa, joilla vähintänsäkin oli kenraalin arvo. Nämät antoivat seisovallansa kortit pelikumppaleillensa ja joka kerta syvästi kumartaen kuningattarelle. Kun korttein jakaminen tuli hänen vuorollensa, teki tämän toimen päivystäjänä oleva kamariherra, joka sen varalta koko pelin kestäessä seisoi hänen tuolinsa takana sekä pelin lopussa kuningattaren puolesta maksoi tahi otti vastaan rahat. Kuningas pelasi kolmea- ja neljänkymmentä (jonkinlaista uhkapeliä korteilla) eräässä vihriällä veralla peitetyssä, pitkässä pöydässä. Samassa silmänräpäyksessä kuin kuningas työnsi tuolinsa pöydän äärestä, lopetti kuningatarkin pelinsä jo nousi pois pöydästä, vaikka kortteja paraikaa olisi jaettukin. Peliä kesti noin tunnin verran tahi viisi neljännestä. Kun sitte julkista aterioimista pidettiin, istuivat nuot kuninkaalliset henkilöt pöydän pitkällä puolella, ja vastakkaisella puolella seisoi hovijunkkari, joka leikkeli ja asetti pöytään ruokia.
Hoviseurue seisoi puoliympyrässä vähän matkan päässä, vaarinottaen kunnioitusta osoittavaa vaitonaisuutta Kuningas nyökkäsi milloin yhdelle, milloin toiselle ja viittasi milloin yhtä, milloin toista tulemaan luoksensa. Nämät seisoivat juttelun kestäessä kumarruksissansa kuninkaan istuimen takana ja vetäytyivät sitte vähitellen takaisin toisten piiriin; jotakuta toista viitattiin jälleen tulemaan j.n.e. Muille ei annettu yhtään illallista näissä julkisissa aterioimisissa, joihin yleisöä päästettiin katselijoiksi. (34)
Heti ruhtinattaren tultua saapui kuningas parhaimman suosikkinsa, paroni Kustaa Mauritz Armfelt'in, seuraamana. Kuninkaan lausuttua sisarellensa tervetuliaiset tuolla miellyttävällä tavalla, joka oli hänelle omituista, ollessansa hyvällä tuulella tahi tahtoessansa viehättää, lähestyi paroni Armfelt ruhtinatarta. Magdalena Rudenschöld seisoi aivan ruhtinattaren takana ja kuultuansa Armfelt'in nimen, tämän nimen, joka jo oli herättänyt hänen uteliaisuuttansa, vetäytyi hän hiukkasen syrjään, nähdäksensä tätä miestä, jota kaikki olivat maininneet niin kauniiksi, niin vastustamattomaksi; hänen silmänsä kiinnittyivät paroniin, ja kohdaten hänen silmäyksensä keskeytti tämä kohteliaan puheensa ruhtinattarelle ja lisäsi ainoastansa: "Teidän korkeutenne hovi on tullut kauniimmaksi."
Tämän julkisen imartelemisen kuultuansa ja nähdessänsä sitä ihailua, joka ilmestyi hänen silmäyksissänsä nousi heleä puna Magdalenan poskille, ujo kainous valtasi hänen sielunsa, hänen sydämensä sykki milt'ei kuuluvasti, ja hän vetäytyi jälleen ruhtinattaren seljän taakse.
Mikä ihmeellinen viehätysvoima oli hänen tummanripsisissä, sinisissä silmissänsä, voima, jonka vaikutuksen Magdalena tunsi kauan sittemminkin, kuin hän oli kääntynyt poispäin hänestä, ja joka täytti hänen sielunsa sanomattomalla autuudella.
Hetket kuluivat. Kaikesta mitä hänen ympärillänsä tänä ehtoona tapahtui, tiesi hän vaan sen, että paroni Armfelt usein oli hänen läheisyydessänsä ja että hän väisti tätä kuin myöskin että mielittelevät naiset hymyillen kuultelivat hänen korupuheitansa, samalla kuin hänen silmäyksensä usein etsivät Magdalenaa.
Lemmen aamurusko oli noussut hänen sydämessänsä ja loi heijastustaan hänen poskillensa, sytytti auringon loistoa hänen silmiinsä; hänen hipiänsä oli huikaisevan valkoinen, ja huulensa paisui purppuraisina sekä hänen tukkajauhoilla tiputellut hiuksensa vivahtelivat kullalta. Mitähän hän Magdalenasta piti? Olikohan hän paronin mielestä todellakin kaunis?
Magdalenan täytyi heittää silmäys kuvastimeen. Hän kohtasi tämän silmäyksen ja hymyili: tiesikö hän, mitä Magdalena ajatteli, ja pitikö hän lukua tämän ajatuksista hänestä?