Juhlallisuus sekä tuo julkinen aterioiminen oli loppunut. Tukholmalaisia sekä vieraita maaseutulaisia oli velvollisuutensa mukaan saapunut näkemään rakastamaansa hallitsijaa ja koko hänen komeuttansa. Magdalena ei ollut huomannut tuskin mitään tästä kaikesta, ja nyt oli hovi ko'olla kuningattaren yksityisessä huoneustossa.
— Ilma on ihana tänä iltana… menemmekö puistoon kuuvalossa kävelemään? kysyi kuningas.
Esitys herätti yleistä mieltymystä, ja muutaman minuutin kuluttua oli tuo äsken niin tyhjä puisto täynänsä kävelijöitä, joiden iloiset lauselmat ja leikilliset pilapuheet häiritsivät yön hiljaisuutta.
Korkealla taivaalla kuumottava kuu loi valoansa suhisevien puiden yli, tunki näiden oksien väliin, ja noilla leveillä puukujilla ja käytävillä häälyi leikkiviä varjoja ja sinertäviä säteitä.
Nuot monet suihkulähteet, joita siihen aikaan oli Drottningholm'in puistossa heittelivät väräjäviä kristalleja vaskisen kuvapatsaiden yli, nuot marmorialtaiden edessä olevat, syyskukista taidokkaasti muodostetut kummut levittivät valjun tuoksun ympärillensä.
Hengittäen kukkain tuoksua seisoi Magdalena nuoren tyttöjoukon keskellä. Hän koetti karkoittaa itsestänsä niitä ajatuksia, jotka koko tämän illan olivat tehneet hänet niin tavallista erilaiseksi, jotka olivat muuttaneet hänen vilkkaan puheliaisuutensa vaitioloksi ja ikäänkuin tuudittaneet hänet outoihin, epämääräisiin unelmiin, joilla ei ollut mitään suuntaa, vaan joissa oli yksi ainoa varmuus, se näet, että Kustaa Mauritz Armfelt ihmetellen oli häntä silmäillyt.
Hän, jolla oli kyky miellyttää ketä tahtoi… hän oli siis tahtonut häntä miellyttää?
Sen vilkkaan pakinoimisen ajalla, johon Magdalenakin nyt otti osaa, leijaili tämä ajatus lakkaamatta hänen mielessänsä; yht'äkkiä hän vaikeni, hiekka kirisi hänen takanansa ja hän kuuli läheneviä askeleita. Aavistuksensa sanoi hänelle, kuka tulija oli; tyttöjoukko hajosi, ja Armfelt sillä ritarillisella ryhdillä, joka hänellä oli omituinen, seisoi tervehtien Magdalenan edessä.
— Te, nuoret immet, olette mieluummin kukkien parissa: — vertaistensa seurassapa parhain viihtyykin.
— Perhoset leijailevat kukkien ympärillä, ja siksipä te, paroni Armfelt, etsittekin nuorten impien seuraa, lausui kreivitär Vrede, joka seisoi Magdalenan läheisyydessä; — mutta nyt arvelen, että noudatamme toisten esimerkkiä ja astuskelemme Kiinaan päin.