Vitkallisesti kulkien eteenpäin astuskeli nyt Magdalena paroni Armfeltin rinnalla. Tyyni elokuun yö oli lämmin, ja järven pinnalle oli levinnyt usvan keveä hopeaharso.
— Onpa milt'ei kummallista, ett'ei minulla koskaan ennen ole ollut onnea kohdata teitä, neiti Rudenschöld; lausui nyt Armfelt, tarkastellen Magdalenan ujoja silmäyksiä, — ja te olette kuitenkin kolme vuotta oleskelleet Sofia Albertina-ruhtinattaren hovissa!… Nuoren kaunottaren olemassa olo ei jää kuitenkaan koskaan tietämättömiin; olen usein kuullut teitä mainittavan.
Samassa silmänräpäyksessä kuului järveltä joitakuita mandolinin ääniä, jonka jälkeen sieltä alkoi kuulua erään italialaisen pursilaulun tuttuja säveliä.
— Karstenpa siellä laulaakin; kuningas on pannut toimeen tämän odottamattoman huvin, kuului nyt joka haaralta, ja sen seuraelämässä luvallisen vapauden nojassa, joka linnassa oli sallittu noille valituille, hovipiiriin kuuluville henkilöille, alkoivat kaikki kuulijat taputella käsiänsä, odottamatta ensiksi kuninkaan merkin antoa.
Tuskin oli laulu vaijennut, kun puiston syvimmästä varjostosta virtasi harmonionääniä, ja ikäänkuin merkin saatua leimusi tuliroihuja Kiinan ympärillä, jota kävelijät nyt olivat lähestyneet; ovet lensivät auki tähän Lovisa Ulrikan lempipaikkaan, ja portailla näkyi kiinalaisjono, joka, mandariini edellänsä, meni kuningattaren luokse. Heittäen itsensä maahan Sofia Magdalenan jalkoihin pyysi mandariini, jolla oli Elia Schröderheim'in kasvonjuonteet, häntä suomaan heille sen armon, että tulisi heidän herransa asuntoon ja että hän suvaitsisi tuoda muassaan ne herrat ja naiset, jotka olivat hänen seuruessansa.
Hymyillen suostui kuningatar sekä seurasi tuota kirjavaa jonoa, ja portailla oli kuningas häntä vastaanottamassa, joka vaatehittuna loistavaan, itämaalaiseen pukuun, täällä häntä tervehti ja johti hänet jonkinlaatuiselle korkealle valtaistuimelle sekä istuutui hänen rinnallensa.
— Hyvät herrat ja naiset, lausui kuningas ranskaksi, — kaikki huoneet ovat täynänsä pieniä pöytiä, jotka tulevat pian olemaan katettuina kiinalaisilla ruokalajeilla. Rohkenenko pyytää teitä olemaan minun vieraanani?
Kova-ääninen torventoitotus seurasi näitä sanoja, ja hoviseurue kokoontui noiden herkullisten pöytäin ympärille, samalla kuin kiinalaisissa puvuissa olevat palvelijat toimeliaina juoksentelivat edestakasin.
— Minä pidin kävelyn kuuvalossa milt'ei tätä parempana, kuiskasi Armfelt Magdalena Rudenschöld'ille; — panettekohan pahaksenne, kun sanon tämän illan tuntuvan minusta onnellisimmalta elämässäni?
— Kuinka monelle olette jo kuiskanneet näitä sanoja? vastasi Magdalena, joka nyt oli jälleen saanut entisen vilkkautensa.