— Teidän majesteettinne antaa näille sanoille sen arvon, jonka ne ansaitsee; lausui hän, — ennustuksena ei niillä ole mitään merkitystä teidän majesteettiinne nähden, mutta noiden salaisten ajatusten, joita muutamilla on, ei saa kuitenkaan luulla puuttuvan kaikkea merkitystä, ja sentähden pidin velvollisuutenani tuoda tuon pienen paperilapun teidän majesteettinne luettavaksi. Ulfvenklou'lla on sitäpaitse paljo tekemistä teidän majesteettinne tähden. Monien satojen henkilöiden seurassa väitti hän teidän majesteettinne poissa ollessa, että teidän majesteettinne tulisi niinkuin viime maaliskuun kululla murhatuksi Roomassa.
Kuningas nauroi.
— Jos kaikki hänen ennustuksensa ovat yhtä luotettavia, niin… hän keskeytti äkkiä puheensa; — tahdonpa kuitenkin itse ottaa selvän tuosta Ulfvenklou'sta… mieleni tekee kutsua hänet tänne hoviin… olisipa kylläkin hauskaa nähdä, miltä hän näyttää, huomatessaan minun olevani elossa. Olenpa todellakin, Liljensparre-hyväni, varma siitä, että jos noituminen ja taikatemput auttaisi, olisi hän jo aikoja sitte laskenut kruunun herttuan päähän, lausui kuningas hilpeästi, jonka jälkeen hän yhä hymyillen lisäsi: — Jos jotakin uutta tapahtuu, anna minulle siitä heti tieto… minusta on hauskaa, että pidät herttuan toimia tarkalla silmällä.
— Rohkenenko alamaisuudessa lausua ajatukseni? kysyi poliisimestari uudelleen kumartaen, ja jatkoi, kuninkaan ystävällisesti viitattua:
— Hänen kuninkaalliselta korkeudeltansa, Södermanlannin herttualta, ei puutu kentiesi kunnianhimoa, ja sitäpaitsi on hän kovassa rahanpulassa; hänen täytyy saada rahoja, jottei puute kiihdyttäisi häntä heittäymään johonkin ajattelemattomaan ja epätoivon synnyttämään yritykseen.
— Hänen pitää saada rahoja. Onko teillä vielä muuta sanomista?
— Ei tällä kertaa, teidän majesteettinne, vastasi poliisimestari, joka nyt meni pois.
Muutama silmänräpäys tämän jälkeen istui kuningas vaunuissansa; ajajan ruoska vinkui, selässä ratsastaja antoi lentävien he voisten tuntea teräviä kannuksiansa, ja tulisessa vauhdissa riensivät he Drottningholmiin vievää tietä eteenpäin.
Oli täysi hämärä, kun kuningas saapui huvilinnaan, ja jo muutama minuutti tulonsa jälkeen näkyi hän kuningattaren seurassa, jossa hänen kumpikin veljensä, kälynsä ja sisarensa ynnä näiden seurueet ja osa hovijuhlalta jäämään käskettyjä henkilöjä liikkuivat vahakynttiläin valaisemissa saleissa.
Vaihdettuaan moniaan sanan puolisonsa kanssa, lausui kuningas: