— Minulla olisi teille hiukka työtä. Vielähän te ompelette? Noh, hyvä! Kokonainen teaatteripuku, — jos tahdotte auttaa minua sen valmistamisessa, niin tulkaa huomenaamulla Drottningholm'iin.
Ja Magdalena liihoitteli eteenpäin, jälleen hymyillen tuolle hämmästykselle, jonka hän tytön kasvoissa oli huomannut. Muutama minuutti tämän jälkeen oli hän ja Armfelt ehtinyt tuolle viheriöivälle, nyt kokonansa jaloilla poljetulle kummulla, jossa huviretkeilijät jo olivat valmistauneet palajamaan Drottningholmiin, ja he pääsivät tähän linnaan juuri kun täysi kuu nousi valjusti kumottaen itäisellä taivaalla olevien illan pilvien välistä.
KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
Neiti Rudenschöld'in huoneessa oli pöydät ja sohvat täynänsä levantiinia (hienoa kangasta), kassiaania (ohutta villakangasta), hopeaharsoa, hienompaa ja paksumpaa silkkikangasta, tavallista harsoa, kukkasia, nauhoja ja punoksia. Tuo kalpea ompelijatar, jonka Magdalena edellisenä päivänä oli kohdannut, seisoi läheisessä huoneessa ahkerasti valmistaen hameenlaskoksia ja kureuumia. Magdalena aikoi esiintyä eräässä ranskalaisessa, yksinäytöksisessä komediassa, näytellen kamarineitsyen osaa, jossa oli sukkelia sanasutkauksia sekä hauskaa pilaa, ja hänen pukunsa piti olla tehty uusimman ranskalaisen kuosin mukaan. Väliin harjoittaen osaansa ja väliin tutkien erästä kuosilehteä, lausui hän noita enemmän tahi vähemmän epäsiveellisiä sanoja, joita hänen tuli puhua tahi vajosi hän yksitotisiin mietelmiin hameista, kauluksista ja kalvoisimista.
— Olenpa todellakin mielissäni, että satuin teidät kohtaamaan, neiti Holm, sillä täten pääsin kaupunkiin matkustamisen vaivasta, saadakseni pukuni reilaan. Pitääkö minun ottaa hopeaharsoinen myssy päähäni? Mitä siitä sanotte?
— Se tulee näyttämään somalta.
Noh, sitte päätän todellakin käyttää sellaista.
— Tässä silmänräpäyksessä avasi hymy Magdalenan huulet, ja hän jatkoi: — niin, me kohtasimme toisemme eilen, neiti Holm! Arvelenpa sen nuoren miehen, joka käveli kanssanne olleen teidän veljenne tahi läheisen sukulaisenne?
Ennenkuin pieni ompelijatar ennätti vastata, kuului hiljainen naputus, ja kun Magdalena riensi avaamaan sivuovea, joka johti läpikäytävään, astui Fredrik-ruhtinas sisään Armfelt'in seuraamana.
— Anteeksi, neiti Rudenschöld, — pyysi ruhtinas, kumartaen kaunista päätänsä ja lähettäen Magdalenalle ihailevan silmäyksen, — minä olen etsinyt teitä kaikkiaalta ja teidän närkästymisennekin uhalla tulen luoksenne neuvottelemaan muutamista tärkeistä asioista.