— Noiden "tärkeiden asiain" tähden, joista teidän korkeudellanne on neuvotteleminen, en tahdo närkästyksellä kohdella teidän korkeuttanne, — lausui Magdalena hämillänsä tästä käynnistä, punastuvin poskin sekä luonnollisella yksinkertaisuudella olennossansa, ja hänen äänessänsä oli samoinkuin linnun laulussa metsässä huoletoin hilpeys jatkeessansa: — olenpa erinomaisen utelias ja kokonansa korvana, teidän korkeutenne.
— Ihana Margot, — lausui ruhtinas hymyillen, — te näette minussa Juhanin, tuon teitä jumaloivan palvelijan, joka koko tänä aamuna ei ole muuta tehnyt, kuin kertonut mitä hellimpiä lemmenlauseita…
— Mutta minun huoneeni, teidän korkeutenne, ei ole sovelias paikka näytelmäkappaleiden harjoittamiseen!
— En tulekaan sellaisessa tarkoituksessa, vaan siitä syystä, että Armfelt äsken keskeytti minun lemmenlauseeni ja tuli sillä sanomalla hänen majesteetiltansa, että minun pitäisi viivyttelemättä käskeä valmistamaan se puku, jota aijon laskiaishuvissa käyttää. Siitä syystä olen etsinyt teitä kaikkiaalta, sillä vaihtokohtauksessa tulee meidän olla yhtäläisessä puvussa, ja minä haluan siis tietää, minkälaisen puvun te valitsette, jotta minä voin määrätä omani sen mukaan.
— Teidän korkeutenne kohteliaisuus on ääretöin, — vastasi Magdalena, jonka jälkeen he alkoivat vilkkaasti keskustella, minkälaisissa puvuissa heidän tulisi esiytyä sekä niistä kappaleista, joita aiottiin näytellä kuin myöskin Kustaa III:nen väsymättomyydestä kaikkein harjoitusten huolenpidosta ja kunkin näyttelijän suuremmasta tahi pienemmästä ky'ystä.
— Te olette tänään ollut niin näkymätöin, neiti Rudenschöld, ikäänkuin olisitte ollut kuollut. Ah, jopa käsitän, tämä selittää syyt, te tutkitte kuoseja! — lausui Armfelt, joka nyt otti ylös tuon pienen kaavan, jonka Magdalena herrojen sisäänastuessa oli pudottanut laattiaan — Se on mitä vaarallisinta tutkimusta, jopa valtiota hävittävääkin. Humen mietteiden mukaan oli muotihulluus Kaarlo II:n hallitessa Englannille vahingollisempi kuin nälkä ja rutto sekä sodat, sillä nämät lakkasivat joskus, mutta muotihulluus ei herennyt koskaan. Tämänpä meidän viisas kuninkaamme älysikin, ja meidän kansallispuvullamme on maamme paljo voittanut. Toivon myöskin teidän käsittävänne tämän ajanviettonne turhuuden, ja että te opitte paremmin käyttämään aikaanne, esimerkiksi — lähtemällä puistoon kävelemään. — Näitä viimeisiä sanoja lausuessa ilmautui hymyily Armfelt'in huulille, ja ruhtinas nauroi ääneensä.
— Antakaa Humen mietteet vakuuttaa teitä, kuinka turhaa on viettäminen päiviänne peilin edessä. Minä olen siinä yhtä mieltä Armfelt'in kanssa, että nuori nainen käyttää aikaansa verrattomasti paremmin puistossa kävellessänsä, etenkin jos hänellä on hurmaantunut ihailija rinnallansa.
— Mutta kuosien tutkiminen on erinomattain hauskaa, — väitti Magdalena, ollen, ikäänkuin hän ei olisi huomannutkaan sitä salaista silmäystä, jonka ruhtinas loi Armfelt'iin, — ja kaikeksi onneksi saa vielä näyttämöllä noissa ranskalaisissa näytelmäkappaleissa antautua näihin pieniin haaveiluihin.
— Soma puku ja tuhansittain muserrettuja sydämiä, niinkö ajattelette, neiti Rudenschöld?— kysyi Armfelt, leikitellen eräällä Magdalenan pienellä sormikkaalla, joka oli saanut sijansa kukkaisten ja nauhain keskellä tuolla pienellä, marmorista tehdyllä ompelupöydällä, jonka jalka oli muodostettu kielillä varustetun, kultaisen kanteleen kaltaiseksi ja jonka Magdalena oli sysännyt syrjään, asettuessansa jälleen nojatuoliin.
— Muserrettuja sydämiä, — kertoi hän, — mikä kauhea sana, eikö niin! Hyvin käytetty nauharuusu, hivuskähärä, tekopilkku, voivat syöstä meidät turmioon. Ja nämät pienet sormikkaat sitten, lyönpä vetoa, että ne, jotka saattoivat Englannin Anna-kuningattaren äksyihinsä suosikilleen, Marlboroughin herttualle, eivät olleet näitä hienommat eikä komeammat! Tuo pieni sormikasjuttu on myöskin lisänä kuosien historiaan; ei, älkäätte huoliko muotihullutuksista, neiti Rudenschöld, te olette ihana koristelemattakin, ja hymyilyllänne saatatte te yllin kyllin meidän aivomme ymmälle.