Enempää hän ei jaksanut. Hän horjahti seisaaltaan ja kaatui kuoliaana maahan miesten jalkoihin.
Nyt miehet menivät pirttiin ja näkivät, että se mitä pappi oli sanonut oli totta.
Se suuri arkku, jossa Aarne herra oli tallettanut rahojaan, oli hilattu pois, ja herra Aarnen hevonen oli otettu tallista sekä hänen rekensä vajasta.
Talonpojat näkivät jalasten jälkien vievän pappilan niittyjen poikki merelle, ja parikymmentä miestä riensi murhaajia takaa-ajamaan. Vaan naiset menivät huoneeseen ja nostivat ruumiit verisestä pirtistä ulos puhtaalle lumihangelle.
Silloin ei siinä herra Aarnen koko väkeä ollutkaan, vaan yksi puuttui. Se oli se köyhä neitonen, jonka Aarne herra oli ottanut talon kasvatiksi. Ihmeteltiin oliko hän päässyt pakoon, vai olivatko murhamiehet vieneet hänet mukanaan.
Mutta kun he koko pirtin tarkkaan tutkivat, niin he löysivät hänet istumasta kyyrysissään suuren uunin takana. Siinä hän oli piillyt koko tappelun ajan, eikä hänelle ollut mitään pahaa tapahtunut, mutta hän oli kauhusta niin tyrmistynyt ettei kyennyt puhumaan eikä vastaamaan.
Laitureilla.
Sen köyhän neitosen, joka oli pelastunut verilöylystä, oli Torarin vienyt mennessään Marstrandiin. Hänen oli käynyt neitoa niin sääli, että oli tarjonnut hänelle asunnon pienessä mökissään, jossa hän saisi syödä yhtä ruokaa hänen ja hänen äitinsä kanssa.
Tämän enempää, hän ajatteli, en kykene tekemään Aarne herran hyväksi, joka on minulta monet kerrat ostanut kaloja ja antanut minun syödä pöydässään.
Vaikka olenkin köyhä ja alhainen, Torarin mietti, niin parempi neidon sentään on tulla mukaani kaupunkiin kuin jäädä tänne maan taloihin. Marstrandissa on monta rikasta porvaria, ja jonkun sellaisen luona hän voinee saada palveluspaikan, jossa tulee toimeen.