Kaksi ensimäistä päivää Marstrandissa ollessaan neito istui itkien aamusta iltaan. Hän vaikeroi Aarne herran ja hänen väkensä kohtaloa ja että hän itse nyt oli jäänyt vallan yksin. Vaan kaikkein enimmän hän valitteli rakasta kasvinsisartaan, ja toivoi ettei olisi uunin taakse kätkeytynyt, vaan mennyt hänen seurassaan kuolemaan.

Torarinin äiti ei tähän mitään virkkanut niin kauvan kun poikansa oli kotona. Mutta kolmantena päivänä hän lähti uudelle matkalle, ja silloin hänen äitinsä sanoi neitoselle:

»En ole minä niin rikas, että voisin sinut, Elsa, ruokkia ja vaatettaa, ilman että itse muuta kuin istut kädet helmassa ja surujas paimennat. Lähde mukaan rantalaiturille ja opi perkaamaan kaloja!»

Silloin Elsa meni hänen mukanaan laiturille ja seisoi koko päivän ulkona muiden kalaperkaajien kanssa ahertamassa.

Vaan enimmät näistä naisista olivat nuoria ja ilosia. He alkoivat jutella Elsan kanssa ja kysyivät häneltä, miksi hän oli niin surullinen ja äänetön.

Silloin Elsa rupesi heille kertomaan, missä hädässä hän oli vasta, kolme yötä sitten ollut. Hän puhui kolmesta murhamiehestä, jotka olivat tunkeutuneet lakeisen kautta sisään ja surmanneet kaikki hänen ainoat omaisensa.

Kun Elsa juuri tätä kertoi, valahti tumma varjo pöydälle, jonka ääressä hän työskenteli. Ja katsahtaessaan ylös hän näki edessään kolme hienoa herraa, joilla oli päässä leveät töyhtöhatut ja yllään samettipuvut, joiden puuhkahihoissa oli silkki- ja kultaompeleita.

Yksi heistä tuntui olevan muita ylhäisempi. Hän oli hyvin kalpea, posket olivat sileiksi ajellut, ja silmät olivat syvissä kuopissa. Näytti siltä kuin hän olisi äsken ollut sairaana. Mutta muuten hän oli hupaisen näkönen keikari, joka lystinpäiten kierteli päivänpaisteisilla laitureilla näyttelemässä kaunista pukuaan ja kauniita kasvojaan.

Elsa neiti unohti kesken kovan työnsä ja juttelunsa. Hän jäi avossa suin ja silmät suurina katselemaan outoa herraa. Ja tämä hymyili hänelle.

»Emme ole tulleet tänne sinua säikyttämään, neitonen», hän sanoi, »vaan pyydämme sinua meidänkin kuullen juttelemaan tarinasi.»