»En minä heitä nähnyt kuin kekäleiden valossa, joita he tempasivat liedeltä valaistakseen murhatyötään», sanoi Elsa, »mutta kyllä minä Jumalan avulla kaiketi heidät tuntisin. Ja minä rukoilen joka päivä että Jumala sallisi minun kohdata heidät.»
»Mutta, neiti hyvä, mitä sinä sillä tarkoitat?» kysyi vieras. »Eikös sitten olekkaan totta, että nuo kulkevat murhamiehet ovat kuolleet?»
»Tuon kyllä tiedän», Elsa sanoi. »Talonpojat ajoivat heitä takaa rannassa olevalle avannolle asti. Sinne asti he näkivät jäässä reenjalaksen jäljet ja hevosen ja ihmisten askeleet, sillä miehillä oli anturoissa rautahelat. Mutta avannolta lähtein ei enää mitään jälkiä näkynyt, ja siitä talonpojat päättivät heidän kuolleen.»
»Etkös sinä, Elsa neiti, sitten usko heidän kuolleen?» kysyi vieras.
»Uskonhan minä, että he ovat hukkuneet», Elsa sanoi, »vaan kumminkin minä joka päivä rukoilen Jumalaa, että hän olisi antanut heidän pelastua. Sanon Jumalalle tällä tavalla: 'Anna sen olla niin, että he ovat vaan hevosen ja reen upottaneet avantoon, mutta että he itse ovat pelastuneet.'»
»Miksi sinä sitä tahdot, Elsa neiti?» uteli vieras.
Silloin hento Elsa neitonen keikautti päänsä pystyyn, ja hänen silmänsä välkkyivät. »Tahtoisinpa heidän olevan elossa, jotta voisin löytää heidät ja vangita heidät. Tahtoisin heidän olevan elossa, jotta saisin riistää heiltä sydämen rinnasta. Tahtoisin heidän olevan elossa, jotta saisin nähdä heidän ruumiinsa hakattavan neljään osaan ja naulattavan kaakinpuuhun.»
»Mistähän sinä saisit voimia tähän kaikkeen?» sanoi vieras. »Olet vaan tuommoinen hentonen neiti.»
Vaan kun pieni hento neiti noin kiihkoisesti näytti vihaansa, niin skottilaiset soturit purskahtivat nauruun. Heitä nauratti niin hillitsemättömästä, että lähtivät tiehensä, jottei Elsa neiti siitä pahastuisi. He nousivat kapeata satamakujaa torille. Vaan vielä sieltäkin Elsa kauan aikaa kuuli heidän pilkallisesti nauraa hohottavan täyttä kurkkua.
»Jos he olisivat elossa», sanoi Elsa, »niin minä kyllä toimittaisin heille rangaistuksensa. Ennemmin menisin kuolemaan kuin päästäisin heidät. Kyllä tiedän, että he ovat suuria ja väkeviä, mutta eivät he minun käsistäni pääsisi.»