»Niin», sanoi laivuri, kerran minä jäin Bergenin satamaan koko kuukaudeksi, ja joka päivä puhalsi vastatuuli, niin ettei ainoakaan laiva päässyt merelle. Vaan yhdessä niistä laivoista oli muuan mies, joka oli ryöstänyt kirkkoja, ja hän olisi päässyt karkuun, jollei myrsky pidättänyt. Sillävälin hänen olinpaikkansa ennätettiin löytää, ja kun mies oli viety maihin, silloin oitis tuli kaunis ilma ja tuuli kääntyi. Käsitätkö nyt, että minä saatan sinulta tiedustaa miksi Jumala pitää merenväyliä sulettuina?»
Torarin seisoi kotvan ääneti. Näytti kuin hän ensin olisi aikonut vastata totisin sanoin. Mutta hän luopui siitä aikeesta ja sanoi: »Sinä käyt synkkämieliseksi täällä saaristossa istumisesta. Mikset lähde pois Marstrandiin? Sen sanon että siellä on iloinen elämä. Siellä käy sadoittain vieraita, eikä niillä ole muuta tekemistä kuin tanssia ja juoda.»
»Mistä siellä niin paljon iloa riittää?» laivuri virkkoi.
»Ka, siellä on», Torarin sanoi, »meriväkeä, joiden alukset ovat jäässä kiinni niinkuin sinunkin. Siellä on joukottain sillinpyytäjiä, jotka juuri ennen jään tuloa olivat lopettaneet kalastuksen, vaan nyt eivät pääse kotia. Ja siellä on satakunta skottilaista palkkasoturia, jotka kuuluvat lähteneen Ruotsin kuninkaan palveluksesta ja nyt täällä vartovat laivakulkua päästäkseen meren yli Skotlantiin. Näidenkö kaikkein luulisit kulkevan kallellapäin ja jättävän viettämättä ilon päiviä?»
»No, kun niin on niin huvitelkoot, mutta minusta on viisainta odottaa täällä ulkona», sanoi laivuri.
Torarin katsahti häneen pikimmältään. Laivuri oli pitkä, laiha mies, Hänellä oli vaaleat ja kirkkaat silmät, vaan alakuloinen katse. Tuota miestä en minä saa iloseksi eikä kukaan muukaan, Torarin ajatteli.
Kerran vielä laivuri itsestään rupesi puhelemaan. »Ovatkohan ne kunnon väkeä ne skottilaiset?»' hän sanoi.
»Taidat olla sinä se, joka viet heidät tästä meren yli», Torarin virkkoi.
»Niin olen», sanoi laivuri. »Minulla on Edinburgiin menevä lasti, ja yksi heistä oli äsken täällä kysymässä heille tilaa. En oikein huolisi sellaisia maailmankiertäjiä laivaani ja pyysin häneltä miettimäaikaa. Sanohan mitä olet heistä kuullut! Mitä arvelet, uskaltaisiko heidät ottaa vastaan?»
»En ole kuullut heistä muuta kuin että ovat urheita miehiä. Voinet huoleti heidät ottaa.»