Sir Archie ei ollut huomannut, että hänen lähellään ketään kulki. Hän asteli taakseen katsomatta. Torarin käänsi nyt ihan hiljaa hevosensa syrjempään ajaakseen hänestä ohi.
Mutta samassa Torarin näki skottilaisen herran takana jotain häälyvän, ikäänkuin hänellä olisi ollut toinenkin varjo. Hän näki jotakin pitkää ja ohutta ja harmaata, joka liiteli lumihangella painamatta siihen askelen jälkiä ja ilman että se sen käynnistä narisi.
Skottilainen joudutti matkaansa pitkin askelin. Hän ei katsahtanut oikeaan eikä vasempaan. Mutta harmaa varjo yhä liiteli hänen takanaan, niin lähellä että näytti kuiskuttavan hänen korvaansa.
Torarin ajoi hiljaa eteenpäin, kunnes joutui molempien kohdalle. Hän näki silloin skottilaisen kasvot kirkkaassa kuutamossa. Mies käveli silmäkulmat rypyssä ja näytti olevan suutuksissaan, ikäänkuin olisi koettanut päästä erilleen vastenmielisestä ajatuksesta.
Juuri kun Torarin ajoi ohi, hän kääntyi katsomaan taakseen, ikäänkuin olisi huomannut jonkun häntä seuraavan.
Torarin näki selvästi harmaisiin puetun neidon hiipivän sir Archien jälessä, mutta sir Archie ei häntä nähnyt. Kun hän kääntyi ympäri, niin neito seisahti paikalleen ja sir Archien oma leveä varjo pimensi hänet kokonaan.
Sir Archie kääntyi heti takasin ja jatkoi kulkuaan, ja silloin neito taas kiireesti läheni häntä ja näytti kuiskuttavan hänen korvaansa.
Mutta tätä näkyä Torarin ei jaksanut sen kauempaa kestää. Hän kiljasi kovasti ja ruoski hevostaan ja ajoi täyttä karkua, hevonen Valkosessa vaahdossa, pirttinsä ovelle asti.
Vaino.
1.