Ja kun koira siinä lojui ihan valveillaan eikä millään tavalla tyytymättömyyttä osottanut, väliin vaan silmiään väläytti, niin Torarin tienhaarassa kääntikin länteenpäin merelle. Hän hotasi hevosta suitsenperillä ja antoi mennä aika kyytiä.
»Koska kerran ajetaan Solbergin pappilan sivu», Torarin taas hetken päästä virkkoi, »niin pistäynpä siellä kysymässä, onko totta että meri on Marstrandiin asti jäässä. Sieltä kai siitä asiasta saa tiedon.»
Tämän viimeisen Torarin sanoi vaan puoliääneen, ajattelematta kuuliko koira vai ei. Mutta tuskin se oli sanottu, kun koira kavahti pystyyn ja päästi kauhean ulinan.
Hevonen tempautui tiepuoleen, ja Torarinkin säikähti ja kääntyi katsomaan, oliko saanut susiparven kintereilleen. Mutta nähdessään että Grim siinä vaan ulvoi, hän koetti saada sitä rauhoittumaan.
»No veikkonen», Torarin sanoi koiralle, »etkö muista kuinka monta yötä me kumpikin olemme Solbergin pappilassa viettäneet? Ei tosin ole varmaa, tietääkö Aarne herra meren jäätymisestä mitään, mutta ainakin me häneltä saamme hyvän illallisen, ennenkuin merelle lähdetään.»
Koira ei Torarinin sanoista lauhtunut. Se nosti kuononsa pystyyn ja ulisi yhä hirveämmin.
Silloin Torarinia vähällä oli ruveta kammottamaan. Oli jo melkein pimeä, mutta Solbergin kirkko kuitenkin vielä häämötti tasangolla, jota maanpuolelta pitkät metsäharjut ja merenpuolelta puuttomat kalliokummut ympäröivät. Siinä suuren Valkosen tasangon keskellä ihan yksin ajaessaan hän tunsi olevansa vähänen kuin maan mato, jolla ei ole apua eikä turvaa. Mutta metsien pimennoissa ja aukeiden kallioiden koloissa piilevät suuret hiiden hirviöt, jotka nyt yön hämyssä rohkenevat hiipiä kätköistään esiin. Ja koko aukealla tasangolla ne eivät voi muuta saalista yllättää kuin hänet, Torarin polosen.
Vielä viimeisen kerran hän yritti rauhoittaa koiraansa.
»No veikkonen, mikä sinut on Aarne herraan suututtanut? Hän on jalosukuinen mies ja rikkain koko maassa. Jollei hän olisi papiksi ruvennut, olisi hänestä tullut sotasankari.»
Mutta tälläkään hän ei voinut saada koiraa vaikenemaan. Silloin hänen malttinsa loppui, niin että hän tarttui koiraa niskanahasta kiinni ja heitti sen kuormalta alas.