Elsa kulki juuri kujan pimeintä kohtaa, kun sir Reginald ja sir Filip astuivat varjosta hänen luokseen ja tervehtivät häntä.
»Elsa neiti», he sanoivat, »me tuomme sinulle sanan sir Archielta. Hän makaa sairaana majatalossa. Hän ikävöi kovin saada puhella sinun kanssasi ja pyytää, että lähtisit mukaamme häntä katsomaan.»
Elsa hätääntyi kuullessaan että sir Archie oli niin huonona sairaana, ja kääntyi oitis seuraamaan skottilaisia herroja, jotka tahtoivat saattaa hänet majataloon.
Sir Filip ja sir Reginald kulkivat toinen toisella puolen häntä. He hymyilivät keskenään ja ajattelivat, ettei mikään voinut olla helpompaa kuin Elsan viekotteleminen.
Elsa neidillä oli kova kiire. Hän melkein juoksi kujaa alamäkeen. Sir Filip ja sir Reginald saivat käydä rivakasti pysyäkseen hänen rinnallaan.
Mutta Elsa neidin kulkiessa näin kiireisesti alkoi jotakin vieriä hänen jalkansa edessä. Kaiketi se heitettiin hänen tielleen, ja hän oli siihen vähällä kompastua.
»Mitä se on se joka jalkaini edessä hyrrää?» Elsa ajatteli. »Kaiketi olen potkassut maasta kiven, joka nyt vierii kujan rinnettä alas.»
Hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei joutanut välittämään siitä mikä ihan varpaittensa edessä vieri. Hän potkasi sen syrjään, mutta se palasi heti ja kieri hänen edessään alas kujaa pitkin.
Elsa kuuli sen helähtävän hopealta, kun hän sitä potkasi, ja hän näki sen välkkyvän ja kimaltelevan.
»Ei se olekkaan tavallinen kivi», Elsa ajatteli. »Luulenpa että se on hopearaha.» Mutta hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei katsonut ehtivänsä nostaa sitä maasta.