Hän ei hetkeksikään kääntänyt katsettaan pois pylväästä, jonka vieressä kuollut seisoi. Mutta Elsa arvasi, ettei hän kuollutta nähnyt. Ei sir Archie puhunut hänestä, vaan jostakin toisesta joka alati oli hänen mielessään.
Elsa seisoi yhä seinäaukolla ja seurasi kaikkea mitä tapahtui. Hän ajatteli, että ennen kaikkea hän tahtoi tietää, kuka se oli jota sir Archie muisteli niin herkeämättä.
Äkkiä hän huomasi kuolleen siirtyneen sir Archien viereen penkille ja kuiskuttelevan hänen korvaansa.
Mutta sir Archie ei vieläkään tiennyt hänen olevan niin lähellä, että todella saattoi kuiskuttaa hänen korvaansa. Hän tunsi sen läheisyyden vaan siitä hirveästä tuskasta, joka hänelle yhtäkkiä tuli.
Elsa näki, että kun kuollut oli pari silmänräpäystä istunut ja kuiskaillut, niin sir Archie painoi päänsä käsien väliin ja itki: »Voi, kun en olisi ikinä löytänyt sitä nuorta neitoa!» hän sanoi. »En kadu mitään muuta kuin etten päästänyt sitä neitosta pakoon, kun hän pyysi.»
Molemmat skottilaiset lakkasivat juomasta ja kääntyivät säikähtyen katsomaan sir Archieta, joka äkkinäisessä katumuspuuskassa näin menetti koko miehuutensa. He istuivat kotvan aikaa neuvottomina, Vaan sitte toinen heistä hoiperteli tiskin luo, otti siitä isoimman juomasarven ja täytti sen punaviinillä. Sen tehtyään hän astui sir Archien eteen, löi häntä olalle ja sanoi: »Juo, veikko! Vielä Aarne herran rahoja riittää. Niin kauvan kun on varaa hankkia tämänlaista viiniä, ei surun pidä meistä valtaa saaman.»
Mutta samassa kun tämä oli sanottu: »Juo, veikko! Vielä Aarne herran rahoja riittää», silloin Elsa näki kuolleen nousevan penkiltä ja katoavan.
Ja samassa Elsa näki edessään kolme miestä, joilla oli suuret parrat ja karvapäälliset nahkapuvut ja jotka tappelivat Aarne herran kanssa. Ja nyt hän näki että ne olivat samat miehet, jotka istuivat kellarisalissa: sir Archie, sir Filip ja sir Reginald.
3.
Elsa lähti ulos huoneesta, jossa oli seisonut huuhtomassa emännän juoma-astioita, ja sulki hiljaa oven jälkeensä. Oven ulkopuolella hän seisahtui kapeaan käytävään. Hän nojasi seinää vasten eikä siitä asennosta liikahtanut lähes tunnin aikaan.