Hän luuli tytön tulleen hänen tähtensä ja ihastui kovin nähdessään hänet. Samassa hänen mielessään leimahti ajatus: Nyt tiedän mitä teen, jotta vainaja leppyisi minuun ja lakkaisi minua vaivaamasta.
Hän sulki Elsan kädet omiinsa ja nosti ne huulilleen. »Jumala sinua siunatkoon siitä että nyt tulit luokseni, Elsa», hän sanoi.
Mutta Elsan sydän oli niin murheellinen. Hän ei saanut kyyneliltään edes sen vertaa sir Archielle sanotuksi, ettei hän tänne tullut häntä tavatakseen.
Sir Archie seisoi kotvan aikaa äänetönnä, mutta piti Elsan käsiä koko ajan omissaan. Ja mitä kauemmin hän niin seisoi, sitä valosammiksi ja kauniimmiksi hänen kasvonsa kävivät.
»Elsa neiti», sanoi sir Archie hyvin juhlallisesti. »En ole moneen päivään saattanut tulla luoksesi, sillä raskaat ajatukset ovat minua vaivanneet. Niiltä en ole saanut lainkaan rauhaa, olenpa pelännyt olevani tulossa mielenvialle. Mutta tänä iltana minun mielentilani on parantunut, eikä silmissäni enää väiky se kuva, joka minua kiusasi. Ja kun sinut näin, niin sydämeni sanoi mitä minun tulee tehdä, päästäkseni siitä vaivasta iäksipäiväksi.»
Hän kumartui lähemmäs Elsaa voidakseen katsoa häntä silmiin, mutta kun
Elsa seisoi silmät ummessa, niin hän jatkoi:
»Olet minulle vihoissasi, Elsa, kun en moneen päivään ole käynyt luonasi. Mutta enhän voinut, sillä sinut nähdessäni minä yhä elävämmin muistin sen, mikä minua vaivasi. Sinä minulle aina muistutit nuorta neitoa, jota kohtaan olen tehnyt vääryyttä. Monelle muullekin ihmiselle minä olen vääryyttä tehnyt, Elsa, mutta mistään muusta ei tuntoni minua niin soimaa kuin mitä sille neitoselle tein.»
Kun Elsa yhä oli vaiti, niin sir Archie tarttui hänen käsiinsä, nosti ne huulilleen ja suuteli niitä.
»Kuule nyt, Elsa, mitä sydämeni minulle puhui, kun näin sinut täällä minua odottamassa. Olet kerran tehnyt neidolle vääryyttä, se sanoi, nyt sinun pitää tälle korvata mitä se toinen sai kärsiä sinun tähtesi. Sinun tulee ottaa hänet vaimoksesi, ja hänelle sinun tulee olla niin hyvä, ettei hänellä koskaan ole surun syytä. Ja niin uskollinen sinun tulee hänelle olla, että elosi viimeisenä päivänä rakastat häntä enemmän kuin hääpäivänäsi.»
Elsa pysyi vieläkin yhtä ääneti, ummessa silmin. Silloin sir Archie tarttui hänen päähänsä ja kohotti sen pystyyn. »Minun täytyy saada tietää, Elsa, kuunteletko sinä puhettani», hän sanoi. Vaan silloin hän näki Elsan itkevän niin hervottomasti, että suuret kyynelet vierivät pitkin hänen poskiaan.