Mutta sir Archie kietoi vaipan lujemmin neidon ympäri ja talutti hänet kadulle. Ja sitte hän kulki hänen kanssaan Torarinin mökille asti. Ja neito huomasi, että joka kerta kun puuskainen vihuri kohisten heidät yllätti, silloin sir Archie asettui hänen eteensä hänen suojukseen.
Ja Elsa mietti koko ajan heidän kulkiessaan: Eihän siskovainaani tiennyt, että hän tahtoi sovittaa elämänsä ja tulla hyväksi ihmiseksi.
Ja heidän kulkiessaan sir Archie herkeämättä kuiski ihanimpia sanoja Elsan korvaan. Ja mitä kauemmin Elsa häntä kuunteli, sitä varmemmaksi hän kävi.
Ehkäpä, kun siskovainaja minut toi mukanaan, hänen tarkoituksensa olikin, että saisin kuulla tällaisia sanoja sir Archien suusta, hän ajatteli. Hän rakastaa minua niin suuresti. Hän ei tahdo minulle onnettomuutta, vaan onnea.
Ja kun he seisahtuivat mökin eteen ja sir Archie kerran vielä kysyi Elsalta, tahtoiko hän lähteä hänen kanssaan yli meren, niin Elsa vastasi tahtovansa Jumalan avulla häntä seurata.
Rauhaton.
Seuraavana päivänä myrsky oli asettunut. Ilma oli suojainen, mutta ei heikontanut sanottavasti jäitä, vaan meren salmet ja vuonot olivat ummessa kuten ennenkin.
Aamulla herätessään Elsa ajatteli yhä: Tosiaan on parempi, että pahantekijä tekee parannuksen ja elää Jumalan käskyn mukaan, kuin että hänet rangaistaan ja surmataan.
Päivemmällä sir Archie lähetti Elsalle sanansaattajan mukana leveän, kultaisen rannerenkaan.
Ja Elsa riemuitsi siitä, että sir Archie oli halunnut ilahuttaa häntä.
Hän otti vastaan renkaan ja kiitti sanansaattajaa.