»Sano sitte, mistä syystä hän lähti luotani eikä ole tullut takaisin», sanoi emäntä.
»Hän lähti siitä syystä», Elsa sanoi, »ettei tahtonut kuulla kaikkien salissanne istuvien pahantekijäin puheita.»
»Monta hurjaa miestä tosin salissani käy», emäntä virkkoi, »mutta en sinne pahantekijöitä sentään laske.»
»Kasvinsisareni oli kuitenkin kerran läsnä», Elsa sanoi, »kun siellä kolme miestä jutteli keskenään ja yksi heistä virkkoi: Juo veikkonen. Vielä Aarne herran rahoja riittää!»
Sen sanottuaan hän ajatteli: Nyt minä autoin kasvinsisartani, nyt minä puhuin mitä olen kuullut. Jumala suokoon, ettei emäntä huolisi uskoa sanojani, silloin ei syy ole minun.
Mutta samassa hän emännän kasvoista näki, että tämä uskoi häntä, ja hän pelästyi ja oli lähteä pakoon.
Mutta hän ei ehtinyt ottaa askeltakaan, kun emännän tukeva käsi jo tarttui häneen, niin ettei hän päässyt paikaltaan.
»No, neiti, jos sinä olet kellarissani kuullut sellaista puhetta», emäntä sanoi, »niin nytkö sinä joutaisit karkuun! Ei, vaan nyt lähdetään niiden luo, joilla on valta ja tahto rangaista murhamiehiä, jotteivät he lain kourista pääse.»
Sir Archien pako.
Elsa tuli pitkään vaippaan kääriytyneenä kellarisaliin ja meni sen pöydän luokse, jonka päässä sir Archie istui ystävineen. Vieraita istui joukottain lavitsoilla pöytien ääressä ja kaikki tähystivät uteliaina häneen, mutta Elsa ei heistä välittänyt, mennessään istumaan sen viereen joka hänelle oli rakas. Hän ajatteli vaan, että viimeisen hetken, minkä sir Archie on vapaana, hän tahtoo olla hänen seurassaan.