Elsa värisi kiireestä kantapäähän, mutta sir Archie ei sitä huomannut, vaan pysyi ihan tyynenä.
»Mihinkäs muuanne he seisahtuisivat?» hän sanoi. »Tännehän ne riitapukarit on tuotava raatihuoneen putkaan. Älä sinä Elsa kuuntele sitä, vaan kuuntele nyt kun minä pyydän sinua mukaani meren tuolle puolen!» ………..
Mutta Elsa koetti vielä kerran säikäyttää sir Archieta.
»Sir Archie», hän sanoi, »ettekö kuule, kun ne laskeutuvat portaita myöten raatikellariin?»
»Kyllä sen kuulen», sanoi sir Archie, »he kai tulevat tyhjentämään kannun olutta, saatuaan vankinsa telkien taa. Älä sinä Elsa huoli heistä, vaan ajattele että huomenna meidän laivamme halkoo aavoja ulappia, pyrkien kohti minun rakasta isänmaatani!»
Mutta Elsa oli kalpea kuin ruumis ja värisi, niin että häneltä tuskin puhe kävi.
»Sir Archie», hän sanoi, »ettekö näe, kun he viinapöydän luona puhelevat emännän kanssa? Kaiketi kyselevät häneltä, onko heidän etsittävistään ketä täällä.»
»Ennemminkin tilaavat häneltä väkevää ja lämmintä juomaa, kun on näin myrskyinen yö», sanoi sir Archie. »Älä sinä Elsa noin värise ja vavahtele! Lähde vaan pelkäämättä minun mukaani! Sen sanon, että jos isäni nyt tahtoisi minulle naittaa maamme jaloimman neidon, niin en hänestä huolisi. Lähde sinä Elsa turvallisesti meren tuolle puolen! Siellä sinä joudut suurimpaan onneen ja iloon.»
Sotilasjoukko ovensuussa karttui karttumistaan, eikä Elsa voinut enää hillitä tuskaansa. En voi olla näkemässä, kun he tulevat ottamaan hänet kiinni, hän ajatteli. Hän kumartui lähelle sir Archieta ja kuiskasi hänelle:
»Ettekö kuule, sir Archie, kun sotilaat kysyvät emännältä Aarne herran murhaajia?»