Mutta kuta pahemmin Elsa hätääntyi, sitä tyynemmäksi sir Archie kävi.
Elsa pyysi häntä pakenemaan, mutta niitä pyyntöjä hän nauroi.
»Älä neitonen ole niin varma siitä että minä joudun sotilasten käsiin! Olen maar suuremmistakin vaaroista pelastunut. Pahemmin minun oli käydä muutama kuukausi sitte Ruotsissa. Jotkut panettelijat olivat sanoneet Juhana kuninkaalle, ettei hänen skottilainen vartioväkensä ollut luotettava. Ja kuningas uskoi sen. Hän panetti kaikki kolme päällikköä linnantorniin, ja heidän palkkajoukkonsa hän tarkasti vartioituna lähetti rajan yli.»
»Paetkaa, sir Archie, paetkaa!» Elsa pyysi.
»Älä sinä Elsa ole minusta huolissasi!» sanoi sir Archie tylysti nauraen. »Tänä iltana luontoni taas on ennallaan. Nyt en enää näe sitä neitosta silmäini edessä, ja silloin ei hätää mitään. Kerronpa sinulle niistä kolmesta, jotka istuivat Juhana kuninkaan linnassa. Yhtenä yönä, kun vartijat olivat juovuksissa, he salaa hiipivät ulos tornista ja juoksivat tiehensä. Sitten lähtivät pakenemaan rajaa kohti. Mutta Ruotsin alueella ollessaan he eivät kertaakaan uskaltaneet ilmaista ketä olivat. Heillä ei ollut muuta keinoa, Elsa, kuin hankkia itselleen karvapäälliset puvut ja sanoa olevansa nahkurinsällejä, jotka kiertelivät hakemassa työtä.
Vasta nyt Elsa alkoi huomata, kuinka sir Archie oli muuttunut häntä kohtaan. Nyt sir Archie varmaan vihasi häntä, saatuaan kuulla että hän oli hänet ilmiantanut.
»Älkää, sir Archie, puhuko noin!» Elsa pyysi.
»Miksikäs petit minut, juuri kun sinusta uskoin mitä parasta!» sanoi sir Archie. Nyt minä taas olen ihan ennallani. Nyt minä en huoli säästää ketään. Ja saatpa nähdä, että vielä minä selviön tästä kaikesta yhtä hyvin kuin ennenaikaan. Enkö silloinkin ollut tovereineni huutavassa hukassa, kun viimein olimme Ruotsin halki samonneet tänne rannikolle? Ei meillä ollut rahaa ostaaksemme kunnon vaatteita. Ei ollut rahaa maksaaksemme laivakyytiä Skotlantiin. Emme tienneet muuta keinoa kuin murtautua Solbergin pappilaan.»
»Älkää enää puhuko siitä!» sanoi Elsa.
»Kaikki tyyni sinun on kuultava, Elsa», sanoi sir Archie. »Yhtä seikkaa sinä et tiedä, sitä nimittäin, että me pappilaan tultua menimme Aarne herran luo, herätimme hänet ja kehotimme häntä antamaan meille rahaa. Jos hän olisi sen tehnyt suosiolla, ei hänelle olisi mitenkään käynyt. Mutta Aarne herra yltyi tappelemaan kanssamme, ja silloin meidän täytyi hänet kaataa. Ja hänen saatuaan surmansa täytyi meidän kaataa hänen koko väkensä.»
Elsa ei keskeyttänyt sir Archien puhetta, mutta hän tunsi sydämensä tyhjenevän. Hän värisi katsoessaan ja kuunnellessaan sir Archieta, joka oli muuttunut julman ja verenhimoisen näköiseksi. Mitä olenkaan tahtonut tehdä? Elsa ajatteli. Olenko ollut hulluna ja rakastanut sitä miestä, joka murhasi kaikki omaiseni? Jumala minulle anteeksi antakoon!»