He ajattelivat, että emäntävanhushan monet vuodet oli pitänyt taloudesta huolen. Hän oli aina ollut kotosalla ja älykkäästi ja hellästi valvonut lapsia ja palvelijoita, karjaa ja koko omaisuutta, niin että kaikki oli menestynyt. Nyt hän oli työn kuluttama ja ikäloppu, mutta varmasti hän ennen ketään muuta vaaran huomaisi, jos se taloa uhkaa.
Emäntävanhuksen hätä kasvoi kasvamistaan. Hän laski kätensä ristiin, ja avuttomana hän alkoi itkeä yhä kiihkeämmin, niin että kyynelet suurina karpaloina vierivät pitkin kuihtuneita poskia.
»Etkö sinä ollenkaan edes kysy, Aarne Aarnenpoika, mistä tämä hätä minulla on?» hän valitti.
Aarne herra nyt kumartui häneen päin ja sanoi: »En ymmärrä mitä sinä oikein olet säikähtänyt.»
»Niitä pitkiä puukkoja minä pelkään, joita siellä Branehögissä hiotaan», vaimo sanoi.
»Miten sinä voit kuulla, että Branehögissä puukkoja hiotaan?» sanoi
Aarne herra hymähtäen. »Onhan siihen taloon täältä neljänneksen matka.
Ota nyt lusikka käteesi ja anna meidän syödä illallinen loppuun!»
Vanhus koetti hillitä kauhuaan. Hän tarttui lusikkaansa ja pisti sen maitoruukkuun, mutta sitä tehdessä hänen kätensä vapisi niin, että kaikki kuulivat lusikan kalisevan laitaan. Mutta heti hän panikin sen pois lautaselle. »Miten minä voin syödä?» hän sanoi. »Enkö kuule kuinka se kirskuu, enkö kuule kuinka se viiltää?»
Silloin Aarne herra työnsi maitoruukun pois luotaan ja pani kätensä ristiin. Kaikki toiset tekivät samoin, ja apupappi alkoi lukea ruokasiunausta.
Sen loputtua Aarne herra katseli pöydän ääressä istujoita, ja kun hän näki että he olivat kalpeina ja säikäyksissään, niin hän suuttui.
Hän alkoi puhua heille niistä ajoista, kun hän oli tullut Bohuslääniin saarnatakseen siellä Lutherin oppia. Silloin olivat Paavilaiset ahdistaneet häntä ja hänen palvelijoitaan kuin metsän petoja. »Emmekö ole nähneet vihamiehen tiepuolessa väijyvän meitä, kun olimme menossa Herran huoneeseen? Emmekö ole saaneet hengen hädässä lähteä pakoon omasta kodistamme ja turvattomina samoilla metsiä? Nytkö meidän on ylenannettava itsemme?»