Ja huutokauppa jatkui taas täyttä päätä.
Gösta istui keittiössä, ja Gustava-rouva palasi itkien hänen luokseen.
"Ei se auttanut", sanoi hän. "Uskoin, että hän lopettaa, kun saa kuulla, että Marianne on ollut sairaana; mutta hän vain jatkaa. Hän kyllä tahtoisi lopettaa, mutta häpeää liiaksi."
Gösta kohautti olkapäitään, hyvästeli hänet enempiin puheisiin puuttumatta.
Eteisessä hän kohtasi Sintramin.
"Peijakkaan hauska tilaisuus", huudahti Sintram ja hieroi käsiään.
"Olet mestari, Gösta. Turkanen, mitä saitkaan aikaan!"
"Hauskempaa vielä hetken perästä", kuiskasi Gösta. "Brobyn pappi tuli tänne reki täynnä rahaa. Sanovat hänen aikovan ostaa koko Björnen ja maksavan käteisellä. Silloin on hauska nähdä suurta tehtaanpatruunaa, Sintram-setä."
Sintram veti päänsä hartioiden väliin ja nauraa hihitti itsekseen pitkän aikaa. Mutta sitten hän meni minkä kerkisi huutokauppasaliin ja siellä suoraan Melchior Sinclairen eteen.
"Jos tahdot ryypyn, Sintram, niin sinun pitää ensin, piru vie, huutaa."
Sintram tuli aivan hänen luokseen.