Mutta äkkiä hän huomasi heidän tulleen levottomiksi. He lakkasivat hymyilemästä, eivät enään heittäneet lentomuiskuja yleisölle. Akrobaatti hyppäsi hullusti ja vaimo alkoi huojua edestakaisin valssintahdissa.
Hede soitti yhä innokkaammin. Hän heitti Noita-ampujan ja esitti myrskyten vanhan kansanlaulun, joka teki kaikki ihmiset hulluiksi, kun sitä soitettiin seurassa.
Vanhat nuoralla tanssijat unohtivat kokonaan itsensä, he olivat vaan paljasta huohottavaa ihmettelyä. Ja tuli silmänräpäys, jolloin he eivät enään voineet vastustaa. He hyppäsivät askeleen eteenpäin suoraan toistensa syliin ja alkoivat tanssia valssia keskellä tilkkutäkkiä.
Ja kuinka he tanssivat! He astuivat pieniä sipsuttavia askeleita ja hyrräsivät ympäri tiheissä kaarissa, tulivat tuskin ulkopuolelle täkkiä. Ja heidän kasvonsa loistivat tyytyväisyydestä ja ihastuksesta. Oli nuoruuden iloa ja rakkauden huumetta noissa vanhoissa ihmisissä.
Koko kansanjoukko riemuitsi katsoessaan heidän tanssiaan. Pieni, totinen sokeantaluttajakin hymyili, mutta Hede tuli hyvin liikutetuksi.
Kas, tuon sai hänen viulunsa matkaan, aivan riisti ihmiset pois omasta itsestään. Se oli suurvalta, jota hän hallitsi. Missä silmänräpäyksessä tahansa voi hän ottaa valtakunnan haltuunsa.
Ainoastaan pari vuotta olla ulkomailla soittamassa jonkun suuren mestarin edessä. Ja sitten hän kulkisi mailman ympäri, soittaen kokoon rahaa, kunniaa ja kuuluisuutta.
Hedestä tuntui, että nuo akrobaatit olivat osuneet tänne vaan sanoakseen hänelle tämän. Tämä oli hänen tiensä, se, joka valoisana ja avoinna hänelle avaantui.
Hän sanoi itselleen: minä tahdon, minä tahdon soittajaksi, siksi minun täytyy. Se on toista kuin lukeminen. Minä voin lumota ihmiset viulullani, minä voin tulla rikkaaksi.
Hede lakkasi soittamasta. Tempuntekijät astuivat heti hänen luokseen ja ylistelivät häntä.