"Nyt tahdon päästä vapaaksi sinun palveluksestasi", sanoi Pyhä
Pietari. "Minä en voi viipyä enään päivääkään paratiisissa."
Ja Herra koetti rauhoittaa häntä, niinkuin hän oli saanut tehdä monta kertaa ennenkin, kun Pyhä Pietari oli kiivastunut.
"Sinä kyllä saat lähteä", sanoi hän, "mutta ensiksi täytyy sinun sanoa minulle, mikä sinua suututtaa."
"Minä voin sen sanoa sinulle, että odotin itselleni parempaa palkintoa, kun molemmat kärsimme kaikenlaista kurjuutta alhaalla maan päällä", sanoi Pyhä Pietari.
Herra näki, että katkeruus oli täyttänyt Pyhän Pietarin mielen, eikä hän tuntenut yhtään vihaa häntä kohtaan.
"Minä sanon sinulle, että sinä olet vapaa menemään minne tahdot", sanoi hän, "kunhan vaan annat minun tietää, mikä sinua surettaa."
Silloin viimeinkin kertoi Pyhä Pietari, miksi hän oli onneton.
"Minulla on vanha äiti", sanoi hän, "ja hän kuoli pari päivää sitten."
"Nyt tiedän, mikä sinua vaivaa", sanoi Herra. "Sinä kärsit senvuoksi, ett'ei äitisi ole tullut tänne paratiisiin."
"Niin on", sanoi Pyhä Pietari ja samalla valtasi hänet suru, niin että hän alkoi nyyhkiä ja voivotella.
"Minun mielestäni olisin kuitenkin ansainnut sen, että hän olisi saanut tulla tänne", sanoi hän.