Ensimmäinen, jonka hän voi erottaa, oli enkeli, joka jo oli suunnannut kulkunsa syvyyksiä kohti. Pyhä Pietari näki, miten enkeli kiiti alas suureen pimeyteen vähääkään pelkäämättä ja levitteli vaan vähäsen siipiään, ett'ei putoaisi liian kovasti.
Mutta kun Pyhän Pietarin silmät saivat tottuneeksi vähän paremmin, alkoi hän nähdä yhä enemmän ja enemmän. Hän näki ensiksi, että paratiisi sijaitsi vuorella, jota ympäröi avara kuilu, ja sen pohjalla oli kadotettujen olinpaikka. Hän näki, mitenkä enkeli vajoamistaan vajosi, saapumatta alas syvyyteen. Häntä kauhistutti tuo pitkä matka sinne alas.
"Kunhan hän vaan pääsisi takaisin ylös äitini kanssa", sanoi hän.
Herra vaan katseli Pyhää Pietaria pitkään ja surullisesti. "Ei ole sitä painoa, jota ei minun enkelini voisi nostaa", sanoi hän.
Niin syvä oli kuilu, ett'ei ainoakaan auringon säde voinut sinne tunkea, vaan oli siellä musta pimeys. Mutta näytti siltä kuin olisi enkeli muassaan sinne tuonut hiukan kirkkautta ja valoa, niin että Pyhän Pietarin oli mahdollista eroittaa, miltä siellä alhaalla näytti.
Se oli ääretön, musta kivierämaa, teräväkärkiset kalliot peittivät koko pohjan ja niiden välistä kuultivat mustat vetiset lätäköt. Ei näkynyt ainoatakaan viheriätä kortta, ei puuta, ei ainoata elon merkkiä.
Mutta kaikkialle noille teräville kallioille olivat kadotetut vainajat kiivenneet. Ne riippuivat kallionkielekkeillä, jonne olivat kiivenneet siinä toivossa, että pääsisivät kuilusta, ja kun he näkivät, ett'eivät mihinkään päässeet, jäivät ne sinne ylös, kivettyneinä epätoivosta.
Pyhä Pietari näki muutamien niistä istuvan ja äärettömässä ikävöimisessään ojentelevan käsivarsiaan, katse aina suunnattuna ylöspäin. Toiset olivat peittäneet silmänsä käsillään, ikäänkuin poistaakseen tuon toivottoman kauhun ympäriltään. Kaikki olivat he liikkumattomia. Jotkut makasivat vesilätäköissä aivan hiljaa, koettamattakaan niistä päästä.
Kauheinta oli, että kadotettujen luku oli niin suuri. Näytti siltä kuin kuilun pohjassa ei olisikaan muuta kuin vaan ruumiita ja päitä.
Ja Pyhän Pietarin valtasi taas uusi levottomuus. "Saatpa nähdä, niin enkelisi ei löydä häntä", sanoi hän Herralle.