Muori huokasi katsellessaan Ingridiä ja tuli melkein toivottomaksi. Ei se vaan ollut siitä syystä, että Ingrid näytti omituiselta vaatteissa, jotka oli saanut muorilta lainaksi ja jotka eivät tahtoneet yhtään sopia hänelle. Mutta sisar Staava ei kai huolisi häntä palvelukseen, kun hän näytti noin heikolta. Sehän olisi kuin tarttua tuulen henkäykseen. Tyttö ei voinut olla hyödyksi enemmän kuin sairas perhonen.
Niinpiankun olivat valmiit, kulkivat he eteenpäin alas vuorta, järveä kohti. Ei ollut kuin lyhyt matka. Niin tulivat he kartanon alueelle.
Kas, sepä vasta herraskartano!
Tuossa oli laajoja, huonosti hoidettuja peltoja, jotka olivat alkaneet kokonaan metsittyä, tuolla oli silta, joka johti saarelle, niin huono, että he pelkäsivät sen tuskin kestävän siksi, kunnes olivat kulkeneet sen yli. Tuossa oli lehtikuja, joka sillalta johti asuinrakennukseen, ruohoittuneena kuin valli, ja tuulen kaatama puu makasi aivan poikki tien.
Ylhäällä saarella oli kylläkin kaunista, niin kaunista, että siellä olisi voinut linnakin sijaita. Mutta puutarhassa ei ollut ainoatakaan istuteltua kukkaa, ja suuressa puistossa tukahduttivat puut toisensa, ja mustat tarhakäärmeet kiemurtelivat pitkin vihreitä, liejuisia käytäviä.
Anna-Stiina tuli levottomaksi, huomatessaan umpeutumisen ja kulki höpisten itsekseen. Mistä tämä tulee? Onko sisar Staava kuollut? Salliiko hän tämmöistä? Toisin oli kolmekymmentä vuotta sitten, kun minä viimeksi olin täällä. Mikä Herran nimessä on tullut Staavalle? Hän ei voinut käsittää, että oli tuommoinen epäjärjestys paikassa, jossa Staava asui.
Ingrid tuli hiljaa ja vastenmielisesti hänen jälessään. Samana hetkenä, jolloin hän laski jalkansa sillalle, oli hän huomannut, ett'ei heitä ollut vaan kaksi, jotka siellä kävelivät, vaan kolmaskin.
Oli joku, joka oli tullut häntä vastaan siellä ja sitten kääntynyt ja seurannut häntä.
Ingrid ei kuullut askeleita, mutta tuo, joka seurasi heitä, oli aivan hänen sivullaan. Hän näki, että siellä oli joku.
Hän pelästyi kovasti ja aikoi pyytää Anna-Stiinaa kääntymään, aikoi sanoa, että täällä oli kaikki kuin lumottua, että hän ei uskaltanut kulkea edemmäksi. Mutta ennen kuin hän ehti mitään sanoa, tuli tuo vieras aivan hänen viereensä ja Ingrid tunsi hänet.