— Hyvänen aika, Ålin — sanoi Hede elä toki usko, että minä semmoisia ajattelen. Olihan minunkin isoisäni talonpoika.
— Jos olikin, niin ei sitä enään kukaan muista — sanoi Ålin. Hän istui raskaana ja kömpelönä Heden edessä ja muuttui joka hetki yhä talonpoikaisemmaksi käytökseltään, ikäänkuin tämä voisi päästää häntä hämilläolostaan.
— Katsos, kun minä ajattelen, mikä ero on sinun sukusi ja minun välillä, niin tuntuu minusta, että minun pitää vaieta, mutta kun muistan, että sinun isäsi auttoi aikoinaan minua, niin että olen saanut lukea, silloin tuntuu minusta, että minun tulee puhua.
Hede katsoi häneen, kaunis ilme silmissään. — Puhu pois, että pääset noista huolistasi sanoi hän.
— Katsoppas — sanoi Ålin — kun minä kuulen heidän puhuvan, ett'et sinä tee mitään. He sanovat, että sinä tuskin olet avannut ainoatakaan kirjaa näinä neljänä lukukautena, jotka olet ollut täällä yliopistossa. Sinä taidat vaan soittaa viulua koko päivän, ja sen minä kyllä uskon, sillä et sinä entisinä aikoinakaan tahtonut tehdä muuta, silloinkun kävit koulua Falussa, vaikka silloin sinun oli pakko tehdä työtä.
Hede ojentausi vähän jäykemmäksi tuolillaan. Ålin tuli yhä onnettomammaksi, mutta jatkoi sitkeällä päättäväisyydellä.
— Varmaankin ajattelet, että se, joka omistaa talon sellaisen kuin Munkhytta, saa tehdä mitä häntä haluttaa, tehdä työtä, jos tahtoo, olla tekemättä, jos tahtoo. Jos suorittaa tutkinnon on hyvä. Jos ei sitä tee, on melkein saman tekevä, sillä sinä et missään tapauksessa aio muuksi kuin ruukinpatruunaksi, sinä tahdot asua Munkhytassa koko ikäsi. Käsitän hyvin, että sinä juuri niin ajattelet.
Hede oli vaiti ja Ålinista tuntui, että Hedeä ympäröi samallainen muuri korkeampaa hienoutta, joka aina Ålinin silmissä oli ympäröinyt hänen isäänsä vuorineuvosta ja hänen äitiänsä vuorineuvoksetarta.
— Mutta asiat ovat nyt semmoiset, että Munkhytta ei ole sama paikka nyt kuin oli ennen, silloinkun rautakaivos vielä tuotti — jatkoi hän varovasti. — Kyllä vuorineuvos sen tiesi ja senvuoksi hän määräsi ennen kuolemaansa, että sinusta pitäisi tulla lukumies. Äitisi tietää sen myöskin, raukka, ja koko pitäjä sen tietää. Ainoa, joka ei mitään tiedä, olet sinä, Hede.
— Tarkoitatko sinä — sanoi Hede hiukan ärtyisästi, — ett'en minä tietäisi, ett'ei rautakaivoksia enää voi käyttää?