Anna-Stiina muori pelästyi niin tästä, ett'ei hän voinut sanoa mitään, mutta Ingrid päätti uskoa itsensä mummolle ja alkoi heti matalalla, kauniilla äänellään kertoa elämäänsä.
Ja tuskin oli Ingrid parilla sanalla kertonut, mitenkä hän oli maannut haudassa ja mitenkä taalalainen tuli ja pelasti hänet, ennenkun vanha Staava punastui ja nopeasti kumartui alas tätä peittääkseen. Sitä oli kestänyt vaan silmänräpäykseen, mutta se oli kai kuitenkin tarkoittanut jotain hyvää, sillä hän näytti ystävälliseltä aina siitä asti.
Pian alkoikin hän kysellä hyvin tarkasti kaikesta, etupäässä tahtoi hän tietoja mielenvikaisesta, ja oliko Ingrid pelännyt häntä. — Ei ollenkaan, hän ei ollut yhtään vaarallinen. Ei hän ollut hullu, sanoi Ingrid, hän osasi sekä ostaa että myydä. Hän oli vaan pelästynyt.
Ingridistä oli vaikeinta kertoa, mitä oli kuullut kasvatusäidin sanovan. Mutta hän puhui siitä aivan suoraan, vaikka itku oli kurkussa.
Neitsyt Staava meni silloin Ingridin luokse, työnsi pois huivin hänen otsaltansa ja katsoi häntä silmiin. Sitten taputti hän vähän Ingridiä poskelle. — Jättäkää se kertomatta, jos neiti tahtoo — sanoi hän. — Sitä minun ei tarvitse tietää.
— Niin, nyt saavat sisareni ja neiti suoda anteeksi — sanoi hän sitten — mutta minun täytyy kantaa kahvi sisään hänen armolleen. Minä tulen pian takaisin kuulemaan jatkoa.
Kun hän tuli takaisin, sanoi hän kertoneensa vuorineuvoksettarelle nuoresta tytöstä, joka oli maannut haudassa. Ja nyt tahtoi hänen armonsa nähdä Ingridiä.
Heidät vietiin rappuja myöten yläkertaan ja hänen armonsa vuorineuvoksettaren pieneen salonkiin.
Anna-Stiina pysähtyi hienon huoneen ovelle, mutta Ingrid ei tuntenut ujoutta. Hän meni heti vanhan rouvan luo ja tarttui häntä käteen. Hän olisi voinut ujostella muita, jotka eivät näyttäneet läheskään näin hienoilta, mutta hän ei ujostellut tässä talossa. Hän vaan tunsi niin ääretöntä onnea siitä, että oli tullut tänne.
— Ja tämä on se pieni ystävä, joka on ollut haudattuna — sanoi vuorineuvoksetar ja nyökäytti ystävällisesti päätään hänelle. Onko pieni ystäväni nyt ystävällinen ja kertoo minulle elämänsä? Minä istun täällä niin yksinäni, enkä saa kuulla mitään.