— En milloinkaan ennen ole sellaista kuullut — sanoi Ingrid.
— Kun neiti on elänyt mailmassa mukana niin kauvan kuin minä, niin saa hän nähdä, että minä puhun totta — sanoi Staava neitsyt.
En minä ymmärrä, mitenkä voidaan tuonlaista kärsiä — sanoi Ingrid.
— Ei auta muu — sanoi Staava neitsyt nuo yölepakot ovat rouva
Suruttaren lintuja, ja hän on käskenyt meidän ottaa ne vastaan tänne.
Ingrid huomasi, ett'ei Staava neitsyt tahtonut puhua enempää asiasta, ja hän istuutui taas ompelemaan, mutta miettimättä hän ei voinut olla sitä, kuka rouva Surutar mahtoi olla, jolla oli täällä semmoinen valta, että voi pakoittaa Staava neitsyen avaamaan huoneen yölepakoille.
Juuri sitä miettiessään näki hän mustan kuomireen, kahden mustan hevosen vetämänä, ajavan verannan eteen.
Hän näki Staava neitsyen tulevan ulos ja niiaavan syvään. Reestä nousi vanha rouva, yllä suuri, musta samettikappa, jossa olkapäillä oli monta kerrosta kauluksia. Hän oli koukkuselkäinen ja käveli vaivaloisesti. Tuskin jaksoi hän nostaa jalkojaan niinpaljon, että pääsi ylös rappusia.
Ingrid — sanoi nyt vuorineuvoksetar ja katsoi ylös kutimestaan. — Luulen kuulevani rouva Suruttaren tulevan. Taisi hänen kellonsa kilistä. Oletko huomannut, ett'ei hänen hevosillaan ole suuria kulkusia, pienen pieni kello vain, mutta sen kuulee, sen kuulee? Mene nyt alas, Ingrid, ja sano rouva Surutar tervetulleeksi!
Kun Ingrid tuli etehiseen, seisoi rouva Surutar ja puheli Staava neitsyen kanssa verannalla. He eivät huomanneet häntä.
Ingrid näki ihmeekseen, että koukkuselkäisellä rouvalla oli jotain piiloitettuna kaikkien kaulustensa alla, ne näyttivät suruharsoilta. Ne olivat hyvin hyvästi sinne tukitut ja kätketyt. Ingrid sai katsoa tarkasti, ennenkun hän huomasi, että rouva oli sinne koettanut piiloiltaa parin suuria yölepakon siipiä. Yhä uteliaammaksi tuli tyttö, hän koetti päästä näkemään rouva Suruttaren kasvoja, mutta rouva seisoi ja katseli ulos pihalle, niin että se oli mahdotonta. Sen näki Ingrid kuitenkin, että rouvalla, hänen ojentaessaan kättään Staavaa kohti, oli yksi sormi paljoa pitempi muita, ja sen päässä oli pitkä, käyrä kynsi.