— Kaikki on entisellään kartanossa? — sanoi hän.
— Niin on, armollinen rouva Surutar sanoi Staava neitsyt.
— Te ette ole istuttaneet kukkia, ette hoitaneet hedelmäpuita. Te ette ole korjanneet siltaa ettekä kitkeneet ruohoa pois käytäviltä.
Emme, armollinen rouva.
— Kaikki on niinkuin pitääkin — sanoi armollinen rouva. — Ette kai ole rohjenneet etsiä malmisuonta, tahi hakata metsää, kun se alkoi kasvaa pellot umpeen.
— Emme, armollinen rouva.
— Ettekä puhdistaneet kaivoja?
— Emme ole puhdistaneet kaivoja.
— Tämä on hyvä paikka, — sanoi rouva Surutar — täällä minä viihdyn hyvin. Parin vuoden kuluttua voivat minun lintuni asua koko talossa. Te olette hyvin hyviä minun linnuilleni, neitsyt Staava.
Staava niiasi syvään kiitosta kuullessaan.