"Rakas veli, tuota miestä en pitäisi palveluksessani enää päivääkään", sanoi Beerencreutz, kun he olivat vähän ohi menneet.
Ja nyt hän kertoi Vestbladille mitä oli yöllä nähnyt. "Kerron tämän vain senvuoksi, että veli olisi varuillansa ja karkoittaisi sen ihmisen palveluksestaan", hän sanoi.
Mutta Vestblad ei sitä tahtonut, juuri sitä työmiestä hän ei tahtonut ajaa pois. Ja kun Beerencreutz oli yhä itsepäisempi, niin hän lopuksi tunnusti, että juuri sille miehelle hän ei tahtonut mitään tehdä, sillä se oli juuri saman ruotimummon poika, joka kuoli Vikstan torpassa lähellä Ekebytä. "Veli muistaa kyllä sen jutun", hän virkkoi.
"Jos asia on niin, silloin ennemmin pakenisin vaikka maailman ääreen, kuin asuisin tuon miehen läheisyydessä", sanoi Beerencreutz.
Ja tunnin päästä eversti matkusti pois. Häntä suututti niin se kun ei hänen varoituksestaan huolittu, ettei hän halunnut viipyä sen kauempaa.
"Täällä tulee tapahtumaan onnettomuus, ennenkuin tulen tänne toisen kerran", hän hyvästiä heittäessään virkkoi Vestbladille. — — —
Seuraavana vuonna samaan aikaan eversti valmistelihen matkalle Halstanäsiin. Mutta ennenkuin hän pääsi perille, kerrottiin sieltä kauheita uutisia. Juuri ummelleen vuoden kuluttua siitä yöstä, jolloin hän oli siellä nukkunut, oli lipunkantaja Vestblad ja hänen vaimonsa murhattu. Murhaaja oli muudan heidän torpparinsa, jolla oli paksu juhdan niska, latuska nenä ja sian silmät.
KUKISTUNUT KUNINGAS.
"Mitt var fantasiens rike, nu är jag en fallen kung."
Snoilsky.