"Ka, noidat kyllä ruumiita tarvitsevat. Hän kai keittelee niistä voiteita ja kukaties hän syö niitä. Kuutamoöinä hän istuu siellä, missä myrsky vaikeimpana kuohuu ja pärskyttää vaahtoa hänen päälleen. Sanotaan hänen hakevan hukkuneiden lasten sormia ja silmiä."
"Tuo on inhoittavaa", virkkoi Berg.
Poika vastasi hyvin varmasti. "Muista se kyllä olisi inhoittavaa, mutta ei noidista. Heidän täytyy niin tehdä."
Berg Rese huomasi, että tässä hän kohtasi aivan uuden käsitystavan.
"Täytyykö varkaidenkin varastaa, samoin kuin noitien tehdä taikoja?" kysäsi hän purevasti.
"Tietenkin", vastasi poika, "kunkin on tehtävä, mitä hänelle on määrätty." Mutta sitten hän lisäsi salaperäisesti hymyillen: "Mutta on olemassa varkaita, jotka eivät ole koskaan varastaneet."
"Sanoppa suoraan mitä tarkoitat", virkkoi Berg.
Poika jatkoi salaperäistä hymyään, ylpeänä saadessaan olla selittämätön arvoitus. "Puhua varkaista, jotka eivät varasta, on samaa kuin puhua linnuista, jotka eivät lennä."
Berg Rese tekeytyi tyhmäksi saadaksensa tietää enemmän. "Mutta ei suinkaan ketään voitane nimittää varkaaksi, ellei hän ole varastanut."
"Eipä ei, mutta", lausui poika ja puristi huulensa ikäänkuin estäen sanoja tulemasta. "Entäpä jos jollakin olisi isä, joka varastaisi", virkahti hän hetken perästä.