Samoin kävi nytkin. Tyttö, jonka hän oli nähnyt kaislistossa, palasi jälleen hänen unissaan. Tord näki hänet lammen pohjalta, mihin auringon valo kimmelsi vieläkin vihreämpänä kuin kaislikkoon, ja hänellä oli aikaa huomata, että tyttö oli kaunis. Hän uneksi ryömineensä tumman lammen keskellä olevalle kuusen juurelle, mutta kuusi tutisi ja keinui niin, että hän väliin oli aivan umpisukkelossa. Silloin ilmaantui neito pikku saarille. Hän seisoi punaisten pihlajien juurella ja nauroi hänelle. Viimein meni kehitys niin pitkälle, että tyttö suuteli häntä. Oli aamu ja hän kuuli Berg Resen olevan valveilla, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan sulki silmänsä saadaksensa jatkaa uniaan. Herätessään oli hän väsynyt ja aivan kuin hämmennyksissä yöllisistä tapauksista. Hän ajatteli nyt tyttöä paljon enemmän kuin edellisenä päivänä.
Illan suussa hän kysäsi Berg Reseltä, tiesikö tämä tytön nimeä?
Berg katsoi häneen tutkivaisesti. "Kenties on parasta, että saat sen paikalla tietää", virkkoi hän. "Hänen nimensä on Unn. Olemme sukua."
Tord tiesi silloin, että tämän kalpean neidon takia Berg lainsuojattomana metsissä ja tuntureilla samoili. Tord koetti muistella, mitä hän oli kuullut hänestä.
Unn oli suurtilallisen tytär. Vanhempainsa kuoltua hän oli itse ottanut talonsa ohjat käsiinsä, sillä hän oli luonteeltaan vallanhimoinen, eikä hänellä ollut vähintäkään halua mennä naimisiin.
Unn ja Berg Rese olivat sisarusten lapset, ja kauvan oli hoettu, että Berg mieluummin istui Unnin ja hänen neitojensa joukossa lavertelemassa kuin teki työtä kotonaan. Kerran kun suuria joulupitoja vietettiin Bergin talossa, oli hänen vaimonsa kutsunut niihin erään munkin Draksmarkista, nuhtelemaan Bergiä siitä, että hän unohti oman vaimonsa toisen naisen tähden. Munkkia ei Berg eikä moni muukaan voinut sietää hänen ulkonäkönsä takia. Hän oli hyvin lihava ja ihka valkea. Hiuskiehkura kaljun päälaen ympärillä, kulmakarvat kovin vetisten silmiensä yläpuolella, kasvojen hipiä, kädet ja kaapu, kaikki oli valkeaa. Oli ihan suututtavaa nähdä häntä.
Pitopöydässä kaikkien vieraiden kuullen lausui nyt munkki, sillä hän oli häikäilemätön ja arveli sanojensa tepsivän paremmin, kun oli monta kuulijaa: "On tapana sanoa käestä, että se on kehnoin kaikista linnuista, koska se ei elätä poikasiaan omassa pesässään, mutta täällä istuu mies, joka ei pidä huolta kodistaan ja lapsistaan, vaan hakee huviaan vieraan naisen luota. Hänestä tahtoisin minä sanoa, että hän on miehistä kaikkein kehnoin." Unn nousi paikalla. "Berg", hän virkkoi, "tämä oli sanottu sinulle ja minulle. Ei koskaan ole minua solvaistu näin, mutta eipä olekaan isäni mukana pidoissa." Hän oli aikonut mennä, mutta Berg oli juossut hänen jälkeensä. "Pysy paikoillasi!" sanoi Unn. "En tahdo koskaan enää nähdä sinua." Berg seurasi häntä etehiseen ja kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, ettei Unn menisi. Säihkyvin silmin oli tyttö vastannut, että se hänen itsensä pitäisi parhaiten tietää. Silloin Berg syöksyi sisälle ja tappoi munkin.
Nyt olivat Bergin ja Tordin ajatukset johtuneet samaan asiaan, sillä kotvasen kuluttua Berg lausui: "Olisitpa nähnyt vain Unnin, sittenkuin valkea munkki oli kuollut! Emäntäni keräsi kaikki pienet lapsemme ympärilleen ja kirosi häntä. Hän käänsi heidän kasvonsa Unniin, että he iät kaiket muistaisivat sen naisen kuvan, joka oli tehnyt heidän isästään murhaajan. Mutta Unn seisoi tyynenä ja niin kauniina, että miehet vavahtelivat. Hän kiitti minua urhotyöstäni ja kehoitti minua pakenemaan metsään. Hän varoitti minua rupeamasta ryöväriksi ja käyttämästä veistä, ennenkuin voisin tehdä sen yhtä oikeutetun asian edestä."
"Sinun urhotyösi oli jalostanut häntä", virkkoi Tord.
Taaskin Berg Rese ihmetteli sitä, jota hän oli ennenkin kummastellut pojassa. Hän oli kuin pakana, pakanaakin pahempi, hän ei koskaan tuominnut sitä, mikä oli väärää. Hän ei tiennyt mistään vastuunalaisuudesta. Sen, mikä tapahtui, piti tapahtua. Jumalan ja Kristuksen ja pyhimykset hän tunsi, mutta vain nimeltään, niinkuin tunnetaan vieraiden maiden jumalia. Saariston paikat olivat hänen jumaliansa. Kuolleiden henkiin oli hänen velho äitinsä opettanut häntä uskomaan.