He kysyivät myöskin, saisivatko he astua sisään ja katsella tupaa sisäpuolelta. Eikä Jannen tarvinnut sitä kieltää, sillä Katrina piti tuvan aina hyvässä järjestyksessä ja niin siistinä, että kuka hyvänsä saattoi tulla heille käymään.
Kun pienet kartanonneidit astuivat sisälle, ihmettelivät he hiukan, miten niin suuri keisarinna oli voinut tässä pienessä tuvassa kasvaa. Se kävi kai ennen päinsä, kun hän ei ollut muuhun tottunut, mutta mitenkähän kävisi, jos hän tulisi kotiin? Jäisikö hän asumaan tänne vanhempien luo, vai palaisiko hän takaisin Portugalliaan?
Janne oli itsekin ajatellut samaa, ja hän ymmärsi hyvinkin, että Klara Gullan olisi mahdotonta jäädä asumaan Askedaliin, kun hänellä oli kokonainen valtakunta hallittavanaan.
»Kyllä kai keisarinna palaa takaisin Portugalliaan», tuumi hän.
»Silloin te varmaan seuraatte hänen mukanaan?» kysyi eräs pikkuneideistä.
Janne olisi toivonut, ettei hänelle tuota kysymystä olisi tehty. Aluksi hän ei vastannutkaan siihen mitään, mutta nuori tyttö ei antanut hänelle rauhaa.
»Ehkäpä te ette sitä vielä tiedä?» sanoi hän.
Ei, kyllä Janne oli siitä asiasta jo selvillä, mutta hän ei tiennyt, mitä ihmiset arvelisivat hänen päätöksensä johdosta. Ehkäpä heidän mielestään keisarilla ei olisi ollut oikeutta sellaiseen.
»Ei, kyllä minä pysyn kotona», sanoi hän. »Katsokaas, enhän minä voi jättää Katrinaa yksin tänne.»
»Vai niin, Katrina ei siis tule mukaan?»