Ei, Janne oli varmaan sanonut tai tehnyt jotain, joka oli herättänyt
Klara Gullan tyytymättömyyttä. Siksi rangaistus oli kohdannut häntä.
Mutta ei suinkaan Klara Gulla voinut olla niin pitkävihainen, ettei hän koskaan antaisi hänelle anteeksi? Jospa hän vain olisi tahtonut sanoa hänelle, mistä hän oli sydäntynyt! Mitä ikänä Janne voisi tehdä lepyttääkseen häntä, sen hän kernaasti valittamatta tekisi. Näkihän Klara Gulla, että hän oli ottanut ylleen työvaatteensa ja mennyt päivätöihin niin pian kuin hän oli ilmoittanut hänelle haluavansa sitä.
Janne ei tahtonut ilmaista mielentilaansa Katrinalle eikä liioin nuotankutojallekaan. Hän tahtoi olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes saisi varman merkin Klara Gullalta. Monta kertaa hänestä tuntuikin siltä, kuin se olisi ollut niin lähellä, ettei olisi tarvinnut muuta kuin ojentaa kätensä ulottuakseen siihen.
Juuri tänään, istuessaan koko ajan sisällä, Janne oli tuntenut aivan selvästi, että tietoja oli Klara Gullasta tulossa. Ja näitä hän nyt väijyi tuon pienen kirkkaan ruudun takana. Hän tunsi myöskin, että jolleivät ne nyt pian saapuisi, niin ei hän enää jaksaisi elää.
Nyt oli joka tapauksessa tullut niin pimeä, ettei Janne voinut nähdä veräjää kauemmaksi, eikä siis tältä päivältä voinut enää mitään toivoa. Janne ei vastustellutkaan enää makuulle menoa. Katrina pani puuron kiehumaan, illallinen tuli syödyksi, ja ennenkuin kello oli neljänneksen yli kuuden olivat he jo levolla.
He nukahtivat myöskin, mutta pitkältä ei unta riittänyt. Töin tuskin suuri taalalaiskello oli ennättänyt puoli seitsemään, kun Janne hypähti ylös vuoteesta. Hän kiiruhti lisäämään puita takkaan, sillä tuli ei ollut vielä aivan sammunut, ja sitten hän alkoi pukea ylleen.
Hän yritti liikkua niin hiljaa kuin suinkin, mutta Katrina heräsi sittenkin. Hän nousi istualleen vuoteessaan ja kysyi oliko jo aamu.
Ei, aamu ei vielä ollut. Mutta pikku tyttö oli puhunut Jannelle unessa ja käskenyt hänen heti paikalla mennä metsään.
Nyt Katrina vuorossaan huokaili. Mielenhäiriö oli varmaan puhjennut jälleen. Hän oli odottanut sitä joka päivä viime aikoina, sillä Janne oli ollut kovin alakuloinen ja levoton.
Katrina ei yrittänyt pidättää häntä kotona. Sen sijaan hän nousi ylös ja puki myöskin päälleen.