"Kyllä." Torkild nauroi. "Kaada vain täysi kuppi. Minä sanoin sen vain saadakseni tekosyyn ottaa sinua kädestä."
"Uh!" Rosekin nauroi. "Sitä sinä teet tosiaan ilman tekosyytäkin mielin määrin, minun nähdäkseni. — Sinun täytyy nyt joutua syömään, Torkild, muuten myöhästyt konttorista."
"En enempää kuin tavallisesti", sanoi Torkild huolettomasti, ja Rose hymyili ja pudisti hänelle päätään.
— Sitten Torkild sanoi hyvästi, ja sitten Rose sanoi, niinkuin oli sanonut joka aamu, että hän tulisi saattamaan tielle asti, ja käsivarret toistensa ympärillä he astelivat verkalleen metsikön läpi.
* * * * *
Kun Rose palasi taloon, oli palvelustyttö korjaamassa pöytää.
"Kuinka on, Agnes, tarvitseeko meidän tuottaa mitään kauppiaalta?
Leipää ei taida olla riittävästi —."
Hän kulki huoneissa ja katseli ikkunoissa olevia kukkiaan, ja hän meni puutarhaan ja kurkisti paperihattujen alla olevia taimia. Kentän yli hän oikaisi keittiökasvitarhaan. Penkit päilyivät hienoina ja mullanharmaina päivänpaisteessa; Torkild oli lapioinut ja haravoinut ja tallannut käytävät edellisenä iltana; tänä iltana he kylväisivät niihin. Hän ryhtyi ottamaan raparperia; senpä hän voikin tehdä nyt aamupäivällä, ennenkuin tuli aika ruveta ajattelemaan päivällistä, — leikellä raparperia pulloihin pantavaksi.
Ei ollut järkeä siinä, että heidän oli pidettävä aikuista palvelijatarta, mutta Torkild tahtoi niin välttämättä. Ensiksikin, koska hänen mielestään talo oli liian iso Roselle; heidän oli ollut pakko vuokrata tämä pikku huvila, koska se oli ainoa kelvollinen asunto, mikä oli saatavissa. Sitäpaitsi Torkild ei tahtonut, että Rose olisi yksin koko aamupäivän, kun talo oli niin yksinäisellä paikalla. — Mutta Rosella oli kovin vähän tekemistä kaikkina niinä tunteina ennen puoliviittä, jolloin Torkild tuli kotiin.
— Hän istuutui raparpereineen huoneeseen.