Kun palvelijatar tuli tuomaan hänelle teetä kello puoli yksi, oli hän leikellyt ison vadillisen.
Miten ilkeiksi sormet tulevat raparperin leikkelemisestä —.
Päivälliseksi tulisi vain eilistä lientä uudelleenlämmitettynä ynnä turskaa, joten hänellä ei ollut mitään tekemistä keittiössä.
Tosin oli hänellä vielä koko joukko ompelemista kapioissaan. — Mutta kädet olivat niin inhottavat ja kurttuiset. Hän penkoi vähän kirjahyllyä, mutta ei ollut lukutuulella.
Oikeastaan hän oli väsynyt. Hän hymyili hieman hämillään itsekseen —. Hän oli väsynyt. Paneutua pitkäkseen sohvalle keskellä päivää — sitä hän ei ollut koskaan tehnyt; hän oli aina pitänyt sitä hyvin halveksittavana.
Mutta hän teki sen hiukan vitkastellen, veti jalat sohvalle alleen ja sovitti tyynyn poskensa alle. Hän hymyili vaivihkaa itsekseen pari kertaa siinä maatessaan. Ja sitten, hetken perästä, hän oli vaipunut uneen.
II.
Juuri kun Rosen piti lähteä ulos — hän oli jo ripustanut kappansa uunin viereen — tuli palvelustyttö tuoden kaksi isoa pahvirasiaa. Eräs poika tehtaalta oli ne tuonut, sanoi hän.
Rose pani laatikot pöydälle pienen joulukuusen viereen, joka vielä oli vihreä ja paljas. Hän arvasi mitä niissä oli — kukkia Torkildilta aatonaatto-illan johdosta.
Minkä ikinä Torkild saattoi ajatella ilahduttavan Rosea, sen hän toimitti hänelle — ennenkuin Rose ehti toivoakaan. Oli kuin ei Torkildilla olisi ollut mitään muuta ajatusta kuin osoittaa Roselle kuinka paljon hän piti hänestä — nyt tähän aikaan.