Alhaalla aseman luona tuli Torkild heitä vastaan. Hän oli käynyt kotona.
"Kun Agnes sanoi sinun lähteneen kotoa jo kello kolme, niin tulin vähän levottomaksi. Ajattelin, että olit ehkä tullut pahoinvoivaksi." Hän pani käsivartensa Rosen vyötäisille. "Kuinka on laitasi? Hyvää iltaa, Lill! Sinähän olet hieno kuin kermapuuro, tytöntypykkä!"
"Oikein hyvin vain, näethän sen. Kiitos kukista, Torkild!" Hän pisti käsivartensa Torkildin kyynärkoukkuun ja pujotti kätensä hänen käteensä, likistäen sitä hiukan. "Sinä olet niin kiltti ja suloinen minulle —."
"Piditkö niistä?" kysyi Torkild iloisena.
Käsikynkässä he menivät kotiin päin, Lill lenteli heidän edelleen ja jälleen takaisin, hyppeli Torkildin kädestä pitäen ja juoksi taas heidän luotaan ottamaan luikuja tien ojassa.
* * * * *
— Ruokasalissa oli lapselle katettu sija pöydänkulmaan Torkildin ja Rosen paikkojen väliin. Torkild pani ruokaliinan pikku vieraan kaulaan ja laittoi hänet istumaan sohvatyyny allaan tuolilla. Hän silitti hyväillen tytön vaaleita kiharoita:
"No pikkumuori — maistuuko hyvältä, kun saat ruokaa?"
"Tuollaisesta liemestä minä en pidä", ilmoitti Lill, kun Rose ammensi lehtikaalilientä. "Minä en syö sellaista."
"Syöt sinä. Tässä talossa syövät pikkulapset kaiken ruoan mitä he saavat", sanoi Rose lujasti.